Hiljaiset toimistot

Kun Suomi pysähtyi, myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoissuunnittelija Tuomas Karjanne siirtyi suureksi osaksi kotiin. Hän viritti silityslaudasta työpisteen ja alkoi hoitaa koronaan liittyvää työtään kotoa. Konttorielämää on ikävä.

"Ennen koronaa liikuin aika paljon työssäni. Olen oikeastaan koko työurani matkustanut enemmän tai vähemmän. Yleensä olin aamu- tai iltapäivän jossain. Nyt ollaan sitten verkossa. Mulla ja kollegoilla voi olla ihan non-stoppina istuntoja. Puoli kasista lähtien yleensä Skypellä puhutaan sitten. Soitetaan ja käydään asioita läpi.

Kun Suomi meni maaliskuussa kiinni, se oli iso juttu tietysti, kun me ollaan töissä täällä laitoksella. Ylipäätään, kun on kyse nopeasti tarttuvasta taudista, niin siinä meillä roolia onkin.

Eihän sitä heti ymmärtänyt, miten vakavasta asiasta tässä on kyse. Meillä on jo aiemmin totuttu siihen, että kädet on aina desinfioitu ja pesty. Tietystikin, kun olen tämän tyyppisissä tehtävissä ja vaimoni on laboratoriossa töissä, niin on oppinut vähän tarkempaan elämään, mitä nyt yleensä eletään.

Koronahan on se ykkösjuttu nyt meillä, ilman muuta. Meiltä on tullut ohjausta kansalaisille ja Koronavilkku. Sitten on rokotteiden jakelu ja siihen valmistautuminen, viestintä kansalaisille ja linjausten teko. Kyllähän se näkyy myös omassa työssä esimerkiksi kilpailutuksissa ja hankinnoissa.

Työskentelen erikoissuunnittelijana ja kilpailutus ja tilaaminen -tiimin päällikkönä. Tiimipäällikön rooli on 50 prosenttia ja 50 prosenttia teen sitten asiantuntijatehtävää.

Tiimini vastaa laskutuksesta ja maksuliikenteestä. Kun esimerkiksi kilpailutetaan ja suunnitellaan hankintoja, niin me ollaan tukena. Lisäksi meillä on tuo matkustuspalvelu, mutta nyt kun maailma on enemmän kiinni kuin ennen, niin tietysti vähän vähemmän matkustetaan.

Mulla on sellainen tilanne, että käsittelen sellaisia tietoja, että osa töistä on parempi tehdä paikan päällä. Nyt olen ollut vähän enemmän etänä, mutta keväällä oli paljon juttuja, kun oli allekirjoitettavaa ja piti testata järjestelmiä, että niitä on parempi tehdä paikan päällä.

Hiljaistahan se on olla toimistolla. Suurin osa on etänä. Näin on ollut ihan alusta alkaen.

Onhan se tylsää, kun ei näe ihmisiä. Ihmisen pitäisi olla sosiaalinen olento. En tiedä, sopiiko tämäntyyppinen työskentelytapa meille pitkässä juoksussa.

Kun Teamsissa tai Skypessä näkyy naamat, ja vaikka kuva olisi elävä, niin se on kuitenkin eri asia. Pitää eri tavalla miettiä vuorovaikuttamista puolin ja toisin.

Kyllähän se on mukava, kun on pientä palaveria ja istutaan samassa huoneessa henkilöinä. Sähköpostilla kirjoittamalla tai virtuaalipuheessa puuttuu paljon.

Olen käyttänyt etätöissä tuota silityslautaa. Siitä saa aika hyvän seisovan työpisteen. Siinä kyllä pystyy olla vaan pari tuntia kerrallaan. Ja sitten mulla on vessan matto jalkojen alla, joka on vähän pehmeämpi.

Mutta kun laskeudut satulatuoliin, niin sitten täytyy laskea se silityslauta samalle tasolle. Se on vähän hutera, mutta aika kätevä ja halpa ratkaisu ollut.

Kuntosalilla ei oikein voi nyt käydä. Se tietysti harmittaa, mutta olen keksinyt omat treenit. Kesäaikaan niitä on ihan hyvä tehdä, esimerkiksi lekalla hakata hiekkakasaa, ja olen kiviäkin nostellut. Sitten on tietysti enemmän ulkoilua, kävelyä, pyöräilyä ja hiihtoa. Olen ottanut tämän tällaisena aerobisena kautena.

En niin paljon olisi hiihtänyt, jos ei olis ollut tätä.

Aika pitkälti olen ajanut laitokselle töihin päiviksi. Mutta jos viruksen ärhäkkyys jatkuu, niin sitten tietysti taas ollaan enemmän kotona.”