Kannattajayhteisöt kohtasivat Helsingin jäähallilla – "Hyvä, että kannustetaan, mutta vähempikin riittäisi"
HIFK-kannattajayhteisöä ei ole aiemmin nähty kaukalon päädyn seisomakatsomossa. Kokeilulla tavoitellaan kannattajaryhmän yhteisöllisyyden lisäämistä.
Anna Räsänen, teksti
Iisa Mikkola, kuvat
Julkaistu 6.10.2026
Popcorn tuoksuu Helsingin jäähallin käytävillä, kun HIFK:n ja JYPin välinen jääkiekko-ottelu on käynnistymässä syyskuisena perjantai-iltana. Ilta eroaa kuitenkin normaalista, sillä tänään kokeillaan ensimmäistä kertaa HIFK:n historiassa fanikatsomon siirtämistä kulmasta kaukalon päätyyn. Kyseessä on kokeilu, jolla tavoitellaan kannattajien yhteisöllisyyden lisäämistä.
Ottelun alkamiseen on puoli tuntia aikaa. Käytävillä liikkuu mustiin pukeutuneita kannattajia, joiden paidoissa lukee “Inferno”. Tuimailmeinen kannattajajoukko välttelee katseillaan toimittajaa.
Inferno on HIFK:n ultrakannattajayhteisö, joka kannattaa seuraa lajissa kuin lajissa, mutta tyypillisesti jalkapallo-otteluissa. Infernon kannatustyyli on jääkiekkofaneihin verrattuna huomattavasti äänekkäämpi. Se myös jatkuu yhtä näyttävänä ottelun viimeiseen vihellykseen asti. Katsomon sisäänkäynnillä on tatuoitu Inferno-paitaan pukeutunut mies. Hän kehottaa etsimään kommentteja “kulmaan ahtautuneilta punapaidoilta” mieluummin kuin Inferno-paitaisilta.
Tyypillisenä otteluiltana fanipäädyn katsomoissa on lähinnä vain punaiseen pukeutuneita perinteisiä jääkiekkokannattajia. Kyseessä ei siis ole tuiki tavallinen otteluilta. Tunnelma kannattajajoukkojen välillä on yhteisöllinen, mutta jännittynyt.
Valeria Westerlund ja Karolina Skogström syövät ennen ottelun alkua.
Valeria Westerlund ja Karolina Skogström syövät ennen ottelun alkua.
Hetki ennen pelin alkua kulmakatsomossa erottuu Eva Rajamäki. Hän on saapunut katsomaan ottelua ystävänsä kanssa. Rajamäki kertoo kannattaneen HIFK:ta vuodesta 1969 lähtien.
– Luokkakaverini oli Matti Murto, HIFK-legenda. Hän antoi vuonna 1969 meille luokan tytöille ilmaislippuja otteluihin, ja rakastuin lajiin heti.
Rajamäelle HIFK-yhteisö on kaikki kaikessa. Se saa hänet aina palaamaan ottelusta toiseen toiveikkaana jopa tappioputkissa. Hallilta saadut ystävät ovat elinikäisiä ja tuntuvat kodilta, Rajamäki kertoo.
Kiekko putoaa jäähän, ja kannatushuudot raikuvat äänekkäämpinä kuin koskaan. Kulman punapaitaiset fanit jäävät Inferno-kannattajien varjoon. Osa katsojista vaikuttaa ihmettelevän jatkuvaa kannatusta. Hanna Lahtinen on ensimmäistä kertaa HIFK:n ottelussa. Hän mainitsee huomionsa kiinnittyvän liikaa päätykatsomoon itse pelin sijaan.
– Hyvä, että kannustetaan, mutta vähempikin riittäisi. Hieman yliampuva kannattaminen pilaa oman keskittymisen.
Lahtinen ihailee hallilla kannattajien yhteisöllisyyttä, joka korostuu Helsingin jäähallin tarjoaman ympäristön myötä. Hän vertaa Tampereen Nokia-areenan kokoa “Nordikseen” ja toteaa, että hallin tiivis tunnelma näkyy erityisesti katsojien äänimaailmassa ja yhteisöllisessä tunnelmassa.
Ensimmäisen erän jälkeen Inferno-paitoihin pukeutuneet kannattajat siirtyvät erätauon ajaksi käytävälle. B-katsomon sisäänkäynnillä kysyn kannattajilta kommentteja tunnelmasta, mutta kukaan ei tahdo vastata. Korostettuani mahdollisuutta anonyymeihin kommentteihin, eräs mustiin pukeutunut tatuoitu mies avaa suunsa.
– En pysty antamaan kommentteja, mulla on haku päällä. Se oli vitsi, voin kertoa omat fiilikset.
Hän viittaa olevansa etsintäkuulutettu, mutta kyseessä oli hänen mukaansa vitsi. Mies kertoo käyvänsä aktiivisesti kannattamassa HIFK:ta etenkin jalkapallo-otteluissa. Siellä kannatus tapahtuu tyypillisesti päätykatsomossa.
– Aito kannatus tapahtuu katsomon päädyssä, eikä missään kulmassa ahdattuna. Jääkiekkofanit on tungettu kulmaan, ja me näytämme tänään oikeaa kannatusta.
Erätauko on loppumassa ja hallissa alkaa soimaan tuttuun tapaan Bill Misenerin Let’s play hockey. Kappale on faneille merkki siirtyä takaisin katsomoon seuraamaan toista erää.
HIFK:n sidosryhmien johtaja Roland Carlsson kertoo tämän illan ottelun olevan kokeilu siitä, voisiko päätykatsomo olla tulevaisuudessa pysyvä ratkaisu.
– Täytyy katsoa pystyisikö katsomoa siirtämään siihen.
Carlssonin mukaan katsomon siirtäminen vaikuttaa toistaiseksi onnistuneelta kokeilulta. Fanien yhteisöllisyys on ollut suuressa roolissa etenkin viime kausilla, sillä joukkue ei ole pärjännyt toivotulla tavalla. Kannattajat kertovat, että tappiot ja pettymykset koetaan yhdessä, mikä lähentää yhteisöä entisestään.
HIFK:n sidosryhmäjohtaja Roland Carlsson organisoi tapahtumia hallilla.
HIFK:n sidosryhmäjohtaja Roland Carlsson organisoi tapahtumia hallilla.
HIFK fan clubin puheenjohtaja Kati Puhakka nostattamassa tunnelmaa megafonilla.
Toinen erä päättyy lukemin 3–1 JYPille, ja katsojat siirtyvät jälleen käytäville. Punapaitaiset ja mustiin pukeutuneet fanit kokoontuvat omiin porukkoihinsa. Osa heistä sekoittuu ja juttelee keskenään. Toiset pysyvät taas tiukasti omissa porukoissaan. On erikoista huomata, kuinka yhteisö voi jakautua kahtia näin näkyvästi.
Kolmas erä alkaa, ja kannatus on jatkunut yhtä äänekkäänä ottelun läpi. HIFK-fanit osoittavat mieltään Stadin derby -lippujen hinnoista nostamalla banderollin, jossa lukee “HIFK kuuluu kaikille”. Samalla katsomossa raikaa “SM-liiga haistakaa vittu”. Näissä hetkissä Inferno-kannattajat ja punapaidat yhdistyvät. Kaikki ajavat samaa asiaa ja nauttivat kannatuksesta.
Ottelu päättyy 3–4 JYPille, ja tappiosta huolimatta punapaidat sekä Inferno-fanit poistuvat samanaikaisesti pois katsomosta. Jännitteestä huolimatta fanit pitävät yhtä, kun puhutaan seuran kannattamisesta.
Joona Rajatalo ja Harri Janttunen istuvat oluella ottelun jälkeen.
Joona Rajatalo ja Harri Janttunen istuvat oluella ottelun jälkeen.
Anna Räsänen, teksti & ulkoasu
Iisa Mikkola, kuvat & ulkoasu
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand