Höyryromantiikkaa ja kulkureita

Saksalainen Drachenflug-bändi vieraili Tampere Steampunk -festivaaleilla. Lavalla nähtiin itse valmistettuja instrumentteja ja kulttuurien välisiä vaikutteita.

 Joukko laulavia ja soittavia ihmisiä ilmestyy Finlaysonin Vooninki-tilaan Tampereella. Revittyihin vaatteisiin pukeutunut viulunsoittaja on maalannut kasvonsa silmien kohdilta mustiksi. Yksi soittaa bongorumpua, toinen laulaa, kolmas taputtaa. Johtaja, valkoisiin pukeutunut rastapäinen mies, kantaa selässään laatikkoa ja harteillaan vihreää kitaraa.

Drachenflug on saapunut kortteliin, ja se näkyy – bändi kiertää vanhaa tehdasaluetta kuuluvasti keskellä kirkasta päivää. Keikkaa ennen lausuttiin myös runoutta, kuljettiin paraatissa ja katsottiin näytelmiä.

Saksalainen bändi oli matkannut Suomeen muutama päivä sitten junalla kulkien. Se oli pysähtynyt matkallaan Alankomaissa, jatkanut Suomeen ja soittanut sastamalaisella torilla. 

Outo tapahtuma herättää huomiota 

 – Nyt ei ole Halloween, huudahtaa eräs automatkaaja. 
 
 Eipä ollut, vaan Tampere Steampunk Festival. Steampunk on 1980-luvulla syntynyt, historialliseen proosaan pohjautuva alakulttuuri, joka keskittyy 1800-luvulta peräisin olevan koneromantiikan ja höyryteknologian ihannointiin. Viktoriaaniseen estetiikkaan  sekoittuu futuristisia kyberpunk-elementtejä.  

Väinö Linnan aukio punatiilineen ja asfalttimaalauksineen luo tunnelmallisen ympäristön tapahtumalle. Monokkelit heiluvat ja röyhelöpaitaiset rinnat röyhyävät.

Olutta ja paljasjalkaisuutta 

Bändi aloittaa soittamisen muutamaa minuuttia yli seitsemän.

Väliselostusten aikana soittajat kehuvat suomalaista olutta ja pyytävät anteeksi, etteivät laulaneet englantia tai suomea. Laulaja Martín esiintyy paljain jaloin.

– Onko sinulla kylmä? Joku huutaa englanniksi yleisön seasta.

– Kylmä? Ei, olen vahva. Vahva kuin karhu! kuuluu laulajan vastaus. 

Michael Dunkelfelsin itse tekemät instrumentit, kuten ruotsalainen kansansoitin nyckelharpa eli avainviulu, kertoivat kulttuurien välisestä arvostuksesta. Samoin Argentiinalle omistettu kappale, jota ennen bändi pyysi anteeksi valtionsa historiaa.  Istumapenkkien taakse sijoittunut tanssijoukko naurattaa bändiä. Michaelin räpätessä naisista kertovan Was Wäre Wenn -kappaleen tahdissa liivikorsettikansa tanssii rivissä ja pyörii kuin joukko tanssiruttopotilaita.

Bändi alakulttuurin luojana 

 Yleisö jää keikan jälkeen lavan eteen pyytämään nimikirjoituksia ja fanituotteita. Soittajat kuuntelevat kävijöiden tarinoita. Joku on kutsunut tuntemattoman tarjoilijan keikalle. Toinen tapailee yhteistä kieltä. Eräs vanha saksalaismies on sellaisen jo löytänyt.  

– Kun aloitimme 20 vuotta sitten, steampunk-festivaaleja ei Saksassa ollut. Perustimme ilmaisen Aethercircus-festivaalin ja rupesimme rakentamaan alakulttuuria, kertoo bändin johtohahmo ja kitaristi Michael Dunkelfeis. Hän näyttää ylpeänä itse tekemäänsä kitaraa, jolla on kaunis vihreä maalipinta.  

Dunkelfeis epäilee, että alakulttuuri on kasvanut suurimmilleen. Pieni skene ei kasva määräänsä enempää. Vaikuttaa voi silti. Michael kertoo hymyillen jäsenten kiinnostuksesta eri kansojen musiikkia kohtaan.  

– Haluamme kertoa tarinoita. Lavalla olen steampunk-maagi, ja muut nostattamiani tulevaisuuden edustajia. Siksi Sophie (viulisti) näyttää psykopaattitappajalta. Hän on muuten kiinnostunut ruotsinkielisestä folkista, kuten Hedningarnasta. Saksassa ei oikein ole folkia. Natsit korruptoivat sanoitukset.  

Yhteistyötä kulttuurirajojen ylitse 

Dunkelfeis pysähtyy miettimään, kuinka merkityksettömiä kulttuurien väliset rajat loppujen lopuksi ovat. Euroopan kielissä on paljon samankaltaisuuksia. Suomalaiset auttoivat Drachenflugia junassa, vaikka eivät edes tunteneet jäseniä. Dunkelfeis kertoo pitkän junamatkan sujuneen rennoissa tunnelmissa

Juhla-aukio tyhjenee. Tunnelma on höyryisen haikea, kun villi tanssi on hiipunut hiljaiseksi kuljeskeluksi. Bändi pakkaa soittimiaan kiireisin elkein. Rumpali juoksentelee viestinviejänä bändin jäsenten välillä. Joku huudahtaa ravintolan keittiön menevän pian kiinni. 
Bändin nostaessa kytkintä myös väsyneet steampunkkarit aloittavat vaelluksensa kohti jatkopaikkaa. Yhdessä he siirtyvät tehdasympäristöstä Tampereen yön nykyaikaiseen humuun.

_{Anni Kanniainen, teksti ja kuvat}

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.