Pelihalli Pinball Union pitää sisällään noin 60 flipperiä. Useamman tunnin turnausurakka vaatii osallistujalta heittäytymistä, kärsivällisyyttä ja nopeita refleksejä.
Meri Tervala, teksti
Anton Greggas, kuvat
Julkaistu xx.11.2024
– Jokainen peli päättyy pettymykseen.
Illan isännän Mikko Kulmalan puheissa on perää: peli loppuu, kun pallo tippuu saavuttamattomiin. Olen saanut nopean tekniikkakoulutuksen, ja hieman kuuden jälkeen olemme jakautuneet pareittain koneiden ääreen.
Peli käynnistyy napista ja pallo sinkoaa liikkeelle vivusta. Ensimmäinen flipperiotteluni on alkanut.
Vastapainoa Tammelan harmaaseen iltaan tuovat Pinball Unionissa välkkyvät valot. Järkälemäiset flipperikoneet ovat kuin taideteoksia: visuaalisuudeltaan, äänimaailmaltaan ja toiminnallisuudeltaan loppuun asti harkittuja. Aidon taiteen tapaan pelit ovat aikakautensa edustajia, joissa menneiden vuosien populaarikulttuurin helmet pääsevät loistamaan. Kulmala esittelee intohimoisesti kokoelmaa.
– Vanhin kone on 60-luvulta, vanhin toimiva 70-luvulta. Tämä on 90-luvun alkua.
Uusimmat koneet ovat vain muutaman vuoden takaa. Moderneissa peleissä on omat interaktiiviset tehtävänsä, salaisuutensa ja erikoiskikkansa, joista konkarit ovat perillä. Oma taiteenlajinsa on koneen töniminen, joka oikein ajoitettuna voi pelastaa reunalla kiikkuvan pallon. Hifistelylle on selvästi sijaa, mutta lopulta onnistumisen ratkaisevat pelikumppanini Juhani Lindforsin mukaan kolmen t:n resepti.
– Taito, tarkkuus ja tietämys.
Noviisina asetan kuitenkin tavoitteeni matalalle ja keskityn yksinkertaisesti pallon seuraamiseen.
Kaikki pelikoneet vaativat ajoittain huoltoa. Luukun takaa paljastuu vanhan koneen sisuskalut.
Osan koneista Kulmala huoltaa itse, toiset vaativat erityistä ammattitaitoa.
Keltanokkakin pärjää
Keskiviikkoinen turnausilta on tällä kertaa kerännyt noin kymmenen pelaajaa. Mukana on työporukka ja muutama aktiivisempi flipperiharrastaja, joten osallistujien kokemus vaihtelee nollasta useampaan vuosikymmeneen.
Pelit kestävät viitisen minuuttia, hyvillä pelaajilla pitempään. Tahti on hektinen, sillä alkusarjassa kaikki kohtaavat toisensa. Onnistun rakentamaan ensimmäisissä otteluissani voittoputken, jonka aikana peittoan kokeneempiakin taitureita: ehkä kyse on aloittelijan tuurista, ehkä ensikertalaiselle annetaan hieman siimaa.
Juhani Lindfors
Juhani Lindfors
Pelaamisen lomassa on aikaa jutella. Tiukasta kilpailusta huolimatta koneiden äärellä on hyvä nauraa ja tutustua vastustajaan. Kesästä asti flippereiden pelaamista harrastanut Lindfors innostuu kertomaan Star Trekistä, ja Amsterdamista kotoisin olevan Peter Dalhuisenin kanssa löydämme yhteisen sävelen jalkapallosta. Kulmala korostaakin pelaamisen yhteisöllisyyttä.
Mikko Kulmala ja Jaska Kangasvieri keskustelevat pelien erityispiirteistä.
Värejä ja välkettä
Jokaisella pelaajalla on oma näkemyksensä flippereiden viehätyksestä. Pelit ovat samalla yksinkertaisia ja monimutkaisia. Pisteiden kerääminen, pelin palkitsevuus ja oma kehitys motivoivat jatkamaan. Osalle välkkyvät valot ja kimpoileva pallo tuovat mieleen menneet vuosikymmenet. Median esiintuoma retronostalgia ei ole Kulmalan mukaan tuonut pelihalliin ainakaan suurta yleisöryntäystä.
Koneiden teemoissa on mistä valita. Peleissä näkyy rokkibändejä, kulttisarjoja, kauhua ja urheilua. Paljasta pintaa ja nopeita autoja. Vaikka tänä iltana paikalla ei ole eksynyt nuorempaa sukupolvea, voi helposti ymmärtää, miksi flipperit vetoavat lapsiin ja lapsenmielisiin. Kun pallo kiertää kourua tai päätyy liikkuvan osan kyytiin, taantuu pelaaja innostuneen tenavan tasolle.
Toimittaja Meri Tervala ylsi turnauksen kolmannelle sijalle ensi yrittämällä.
Peli imaisee mukaansa
Kokemukseni perusteella Lindforsin kolmen t:n ohjenuoraan voisi lisätä vielä neljännen, eli tuurin. Kun pallo solahtaa täydellisesti lapojen välistä, ei mestaripelaajakaan voi mitään. Ärräpäitäkään ei aina säästellä. Hampaita kiristäen yritän pitää mielessäni rauhallisuuden, mutta ympäristön ärsykkeistä stimuloituneet aivoni käyvät kierroksilla. Koneen iloiset kilahdukset kannustavat nopeuteen, ja pelaaminen menee helposti hätäilyksi.
Turnaus huipentuu neljän parhaan pelurin finaalikierrokseen, jonne olen selvinnyt. Illan kovimmilla pistehailla on toistojen kautta kasvanut tietopankki, josta löytyy eri koneiden ominaispiirteet. Tähän ensikertalaisella ei ole vastaamista. Tappio kaihertaa, mutta ei onneksi kauan.
Vanhemmissa koneissa on usein perinteiset hehkulamput.
Koneet välkkyvät edelleen hämärässä, mutta kovin pimputus ja kolina on vaiennut. Minulta kysellään tuntemuksia. Jaloissa painaa useamman tunnin seisominen, ja kädet ovat hiestä tahmeat. Olen onnistunut taittamaan kynteni aggressiivisella rämpyttämisellä.
Voisi luulla, että takana on rankempikin urheilusuoritus.
Meri Tervala, teksti
Anton Greggas, kuvat, ulkoasu
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand