Elämä vaiheessa
Wilma Hälikkä, kuvat ja teksti
Julkaistu 14.5.2025
Elän kahtakymmenettäviidettä ikävuottani. Aivotutkimus kertoo aivojen etuotsalohkon kehittyvän täyteen kokoonsa 25 vuoden iässä. Kiinnostuin siitä, miltä nuoruuden ja aikuisuuden rajatilassa näyttää. Kuvasin parikymppisten elämää, koteja ja hetkiä.
Helmi Hälikkä, 22. Turku.
"Muutin Turkuun opintojen perässä. Vasta itsenäisen elämän alettua aloin pohtia elämänvalintojani ja -arvojani tarkemmin ja päätin jättää opinnot vuodeksi tauolle käydäkseni vapaaehtoisen asepalveluksen. Nyt olen taas palannut opintojen pariin.
Ajattelen, että tämä on välivaihe ennen oman toimeentulon ja ammatin hankkimista. Asun paikkakunnalla, jonka tiedän olevan vain väliaikainen koti ennen asettumista jonnekin muualle.
Ehkä elämää määrittää eniten tällä hetkellä arki kahden kodin - oman, ja lapsuudenkodin välillä - sillä osa tärkeistä ihmissuhteista elää arkeaan eri puolella Suomea. On hankalaa kiinnittyä tiettyyn elämään tai identiteettiin. Elämäni tapahtuu sekä kaupungissa opiskelujen parissa että maaseudulla parisuhteen luona. Vähän kerrassaan oppii kuitenkin rytmittämään elämänsä kaikkiin tarpeisiin.
Lopulta arki ja elämä on aika yksinkertaista: juoksen aurajokirantaa askel kerrallaan ja annan jalkojen viedä."
Helmi Hälikkä, 22. Turku.
"Muutin Turkuun opintojen perässä. Vasta itsenäisen elämän alettua aloin pohtia elämänvalintojani ja -arvojani tarkemmin ja päätin jättää opinnot vuodeksi tauolle käydäkseni vapaaehtoisen asepalveluksen. Nyt olen taas palannut opintojen pariin.
Ajattelen, että tämä on välivaihe ennen oman toimeentulon ja ammatin hankkimista. Asun paikkakunnalla, jonka tiedän olevan vain väliaikainen koti ennen asettumista jonnekin muualle.
Ehkä elämää määrittää eniten tällä hetkellä arki kahden kodin - oman, ja lapsuudenkodin välillä - sillä osa tärkeistä ihmissuhteista elää arkeaan eri puolella Suomea. On hankalaa kiinnittyä tiettyyn elämään tai identiteettiin. Elämäni tapahtuu sekä kaupungissa opiskelujen parissa että maaseudulla parisuhteen luona. Vähän kerrassaan oppii kuitenkin rytmittämään elämänsä kaikkiin tarpeisiin.
Lopulta arki ja elämä on aika yksinkertaista: juoksen aurajokirantaa askel kerrallaan ja annan jalkojen viedä."
Helmi odottaa päivää, jolloin on mahdollisuus hankkia itse valitsemiaan aterimia - tällä hetkellä kaikki ovat isovanhempien jäämistöstä ja ylioppilaslahjaksi saatuja.
Myös oman astiakaappini sisältö koostuu pitkälti äidin muutossa pakkaamista muumimukeista ja yksittäisistä kappaleista.
Helmi odottaa päivää, jolloin on mahdollisuus hankkia itse valitsemiaan aterimia - tällä hetkellä kaikki ovat isovanhempien jäämistöstä ja ylioppilaslahjaksi saatuja.
Myös oman astiakaappini sisältö koostuu pitkälti äidin muutossa pakkaamista muumimukeista ja yksittäisistä kappaleista.
Onnibus Tampere-Turku
Lotta Lyytikäinen, 24. Turku.
"En ajattele olevani mitenkään tilanteiden välissä. Todellisuus on se, et meillä on vaan ja ainoastaan tämä hetki.
Ja miten voisi ikinä nauttia siitä, mitä on tässä ja nyt, jos kaiken, mitä on tässä ja nyt, pilaa vertaamalla siihen, mikä ehkä voisi joskus tulevaisuudessa olla paremmin?"
Yöpuku muistuttaa lapsuuden lempiyöpukua ja on siitä inspiroitunut ostos.
"Joskus, kun ajan kotiin, mietin, että kotona sitten pääsen saunaan. Sitten tajuan, etten nauti siitä ajomatkasta mikä mulla on sillä hetkellä käsillä.
Ei pidä ajatella hetkiä elämässä välivaiheena, sillä niin evää itseltään mahdollisuuden nauttia siitä ajomatkasta. Ei voi tietää, odottaako kotona mitään parempaa kun mitä kotimatka tarjoaa.
En kerro ajomatkasta, ja toivon ettei ajatus jonkin paremman odottamisesta kerro ikinä minun elämästäni."
Lotta on nyt muuttanut kuvien kodista eri paikkakunnalle. Se tuntuu hyvältä päätökseltä.
Lotta Lyytikäinen, 24. Turku.
"En ajattele olevani mitenkään tilanteiden välissä. Todellisuus on se, et meillä on vaan ja ainoastaan tämä hetki.
Ja miten voisi ikinä nauttia siitä, mitä on tässä ja nyt, jos kaiken, mitä on tässä ja nyt, pilaa vertaamalla siihen, mikä ehkä voisi joskus tulevaisuudessa olla paremmin? "
Yöpuku muistuttaa lapsuuden lempiyöpukua ja on siitä inspiroitunut ostos.
"Joskus, kun ajan kotiin, mietin, että kotona sitten pääsen saunaan. Sitten tajuan, etten nauti siitä ajomatkasta mikä mulla on sillä hetkellä käsillä.
Ei pidä ajatella hetkiä elämässä välivaiheena, sillä niin evää itseltään mahdollisuuden nauttia siitä ajomatkasta. Ei voi tietää, odottaako kotona mitään parempaa kun mitä kotimatka tarjoaa."
Lotta on nyt muuttanut kuvien kodista eri paikkakunnalle. Se tuntuu hyvältä päätökseltä.
Anni Savikurki, 24. Tampere.
"Alun perin muutin Tampereelle vähän itsenäistymään ja tein vuoden täyspäiväisesti töitä, minkä aikana sain opiskelupaikan.
Tämän hetkinen elämäntilanne tuntuu aika väliaikaiselta, mutta toisaalta "aikuisuus" ja "aikuisen elämä" kaukaiselta ja jollain tapaa myös tosi epätietoiselta ja ahdistavaltakin. Oma suunta ei ole selvinnyt, mutta paljon uusia kiinnostuksen kohteita tulevaisuuden työtä varten on auennut.
Loppujen lopuksi mietin aika vähän tulevaisuutta, mutta olen pitkään haaveillut sellasesta elämästä, että voisin syödä paljon lohta ja ostaa vihannekset ja hedelmät kauppahallista."
Anni Savikurki, 24. Tampere.
"Alun perin muutin Tampereelle itsenäistymään ja tein vuoden täyspäiväisesti töitä, minkä aikana sain opiskelupaikan.
Tämän hetkinen elämäntilanne tuntuu aika väliaikaiselta, mutta toisaalta "aikuisuus" ja "aikuisen elämä" kaukaiselta ja jollain tapaa myös tosi epätietoiselta ja ahdistavaltakin. Oma suunta ei ole selvinnyt, mutta paljon uusia kiinnostuksen kohteita tulevaisuuden työtä varten on auennut.
Loppujen lopuksi mietin aika vähän tulevaisuutta, mutta olen pitkään haaveillut sellasesta elämästä, että voisin syödä paljon lohta ja ostaa vihannekset ja hedelmät kauppahallista."
Santeri Aaltonen, 24. Tampere.
Sängyn oranssi täkki on tärkeä muisto lapsuudesta.
"Muutaman viimeisen vuoden aikana tapahtui käänne. Tajusin, että kaikki muu paitsi ohjelmointi on turhaa.
Ajatus omasta intohimosta on kirkastunut ja nyt elämällä tuntuu olevan suunta. Se on mulle mun ura, sitä myötä se on oikeastaan mun elämä.
Sosiaalinen ja hengellinen täyttymys elämästä muodostuu parisuhteen ja jonkinlaisen mielenrauhan kautta.
Tiedän ja tunnistan, mikä elämässä kiinnostaa ja mikä ei kiinnosta."
Santeri Aaltonen, 24. Tampere.
Sängyn oranssi täkki on tärkeä muisto lapsuudesta.
"Muutaman viimeisen vuoden aikana tapahtui käänne. Tajusin, että kaikki muu paitsi ohjelmointi on turhaa.
Ajatus omasta intohimosta on kirkastunut ja nyt elämällä tuntuu olevan suunta. Se on mulle mun ura, sitä myötä se on oikeastaan mun elämä.
Sosiaalinen ja hengellinen täyttymys elämästä muodostuu parisuhteen ja jonkinlaisen mielenrauhan kautta.
Tiedän ja tunnistan, mikä elämässä kiinnostaa ja mikä ei kiinnosta."
Kiia Telkkä, 24. Mikkeli
"Mikkeli oli välipysäkki, missä mietin, mitä haluan tehdä. Se ei tuntunut kodilta, eikä tunteeseen auttanut se, että työnjohtajan pesti rakennusalalla tuntui uuvuttavalta oravanpyörältä. Totesin, että maisemanvaihdos on paikallaan, irtisanouduin ja pitkään vain ihmettelin ja mietin, mitä seuraavaksi. Eräänä iltana päätin hakea uutta opiskelupaikkaa ja nyt istun taas koulun penkillä.
Jo yläasteella tuntui siltä, että mulla on selkeä suunnitelma koko loppuelämäksi. Enää en halua suunnitella mitään pitkällä tähtäimellä, keskeneräisyys on mulle hyvä normaali.
Mulla pitää olla vapaus tehdä just sitä mitä haluan.
En osaa ajatella, miltä elämä tulevaisuudessa näyttää, kun en olisi vuosi sitten voinut kuvitella olevani tässä tilanteessa. Annan elämän mennä omalla painollaan.
Aikuistuminen on mulle sitä, että mut nähdään luotettavana auktoriteettina ja turvallisena tukena. Haluan kehittää itseäni ja asettaa pieniä tavoitteita: lomamatkoja ja moottoripyörän laittamista."
Omaisuus on pakattu laatikoihin, ja enää vain suurimmat huonekalut odottavat isän ja pakettiauton saapumista. Muutaman tunnin päästä kuvan ottamisesta asunto on tyhjillään ja Kiia matkalla kohti Lappeenrantaa.
Johtoja vuokra-asuntoni lattialla.
Omakuva aamukahvin ja gradun kirjoittamisen välissä. Elämä tuntuu hyvällä tavalla keskeneräiseltä.
Kuvasarja on tehty Visuaalisen journalismin ja visuaalisen tutkimuksen maisteriohjelman journalistinen kuvaprojekti -kurssilla keväällä 2025. Kuvasarjojen tekemistä ohjasi vieraileva opettaja, valokuvaaja Akseli Valmunen. Kurssin vastuuopettajana toimi yliopisto-opettaja Elias Lahtinen.
Built with Shorthand