Ei vain viimeisellä matkalla

Kalevankankaan hautausmaan rauhassa lepää edesmenneitä sukupolvia, mutta hautausmaalla on myös paljon eloa. Oravien ja lintujen lisäksi siellä viihtyvät ihmiset, joille alue on tärkeä virkistäytymispaikka.

Kalevankankaan hautausmaan puistolehmukset pitävät kiinni syksyn käpristämistä ja ruskistamista lehdistään. Ne kieltäytyvät antamasta periksi talvelle, joka on isänpäiväviikonloppuna varoittanut tulostaan.

Juhlapyhinä ja kesäaikaan Kalevankankaan portista kulkee eniten ihmisiä: nuoria, vanhoja, perheitä ja yksinään liikkuvia. Talvisena tiistaiaamupäivänä on selvästi rauhallisempaa – jopa hiljaista, ellei lumitöissä kolistelevia kiinteistönhuoltotraktoreita lasketa.

Puhtoiseen lumeen painuneet jalanjäljet kuitenkin todistavat, että hautausmaalla on tänään käyty.

Jäljistä monet johtavat haudoille, mutta joukossa on luultavasti myös heitä, jotka käyvät hautausmaalla muuten vain.

Seurakuntapuutarhuri Juha Katajamäen mukaan Kalevankankaan hautausmaata käytetään paljon virkistystarkoitukseen eli luonnon ihailuun, rauhoittumiseen ja jopa kuntoiluun.

– Joskus olen katsonut pahalla silmällä, kun joku on lenkkeillyt ilman paitaa, Katajamäki sanoo.

Yleisesti ottaen seurakuntapuutarhuri pitää siitä, että ihmiset hyödyntävät keskustan tuntumassa olevaa viheraluetta. Siihen kannustaa myös verkkosivusto, jossa kävijälle kerrotaan muun muassa Kalevankankaan puustosta ja merkkihenkilöiden haudoista.

Kesällä hautausmaalla käy paljon turistiryhmiä. Lisäksi koululaiset ja päiväkotiryhmät hyödyntävät historiaa huokuvaa harjua. Joskus Katajamäki on joutunut puuttumaan puissa kiipeilyyn, mutta pääasiassa ihmiset käyttäytyvät asiaan kuuluvalla hartaudella. Roskatkin päätyvät lähes aina roskiin.

Muualle haudattujen muistomerkillä palaa kymmenittäin kynttilöitä. Hautakynttilään nojaava pieni Ukrainan-lippu muistuttaa Euroopan konfliktilanteesta. Paikalle on tuotu ruusuja, jotka ovat jäätyneet pakkasessa.

Tamperelainen Tuulikki Palonen ja Sastamalassa asuva Mauri Vanha-Kämppä ovat pysähtyneet muistomerkin luo. Kumpikin heistä on leski, ja heidän puolisonsa on haudattu muualle. Muistomerkki ei kuitenkaan ole syy siihen, miksi kaksikko kokee vetoa Kalevankankaan hautausmaahan. Alue on heidän mielestään yksiselitteisesti kaunis.

– Silloin kun olemme yhdessä, käymme täällä kävelemässä päivittäin, Mauri Vanha-Kämppä kertoo.

Palonen käy Kalevankankaalla myös yksin.

– Täällä ei ole liikenteen melua eikä tarvitse väistellä ketään.

Hautoja hoidetaan heidän mielestään hyvin. Polkujen varrella vilistää paljon oravia, ja linnut viihtyvät vehreässä ympäristössä. Erityistä silmäniloa Paloselle ja Vanhalle-Kämpälle tuottavat sankarihaudat, jotka ovat heidän mukaansa kesällä kauneimmillaan.

Puheenaiheet tuntuvat keskittyvän hautausmaalla toisiin asioihin kuin muilla lenkkipoluilla: ei välttämättä synkkiin, mutta pintaa syvempiin.

Juha Katajamäki on kuullut monen lenkkeilijän nauttivat siitä, ettei hautausmaalla tarvitse pelätä autoja eikä kärsiä katupölystä tai ärsyyntyä kaupungin äänistä.

– Enkä yhtään ihmettele sitäkään, että kesän ensimmäisinä lämpiminä päivinä täällä vilkastuu selvästi. Ennemmin ihmiset kävelevät täällä varjossa kuin kadun varressa paahteessa.

Kalevankankaan hautausmaan läpikotaisin tunteva Katajamäki nimeää lempipaikakseen näköalatasanteen, josta avautuu maisema eteläisen Tampereen ylle. Samalla paikalla toimi ilmatorjuntayksikkö toisen maailmansodan aikana.

Nyt kaukana horisontissa kohoavat Hervannan tornitalot ja lähempänä Viinikan kirkon torni. Vaikka tuulee, Iidesjärvi lepää marraskuun pikkupakkasessa rauhallisena.

Näköalapaikan alapuolelle jää muuri, joka kiertää koko seitsemäntoista hehtaarin alueen. Harju ja kivimuuri ovat Eero Helolle kuin turvallinen ja suojaisa katto kodin yllä. 85-vuotias Helo asuu aivan hautausmaan vieressä.

– Kävin täällä jo lapsena isovanhempien haudalla, ja tyttäreni oli täällä monena kesänä kesätöissä. Hän tykkäsi olla täällä, sillä hän sai olla raittiissa ilmassa.

Helo jäi leskeksi viisi kuukautta sitten. Vaimon uurna on laskettu hautaan, jonne on siunattu useampi sukupolvi. Kalevankankaalle ei ole perustettu uusia hautoja enää vuosiin.

Serkku puolestaan lepää sankarihaudassa. Helo on seisonut muutamana itsenäisyyspäivänä kunniavartiossa.

Hautausmaalla elämä ja kuolema kohtaavat. Kun Helon rakas vaimo laskettiin uurnassa maan poveen, kesä oli kukkeimmillaan. Siitä Helo on kiitollinen. Hän ei voisi kuvitella kauniimpaa viimeistä leposijaa.

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.