Ei vain pelkkä valkokangas
Valkokangas, baari ja ravintola. Helsingin Kalliossa sijaitseva elokuvateatteri Riviera on näiden kaikkien summa.
Perjantai-iltapäivän viimeisellä tunnilla kinossa käy jo täysi kuhina. Ihmisiä virtaa ovesta sisään käsi kädessä ja hymyssä suin. Pehmeästi svengaavaa musiikkia säestää drinkkisheikkerin kahina. Pastellisävyiset juomat solahtavat eri muotoisiin laseihin, joiden reunoille baarimikko asettelee hellävaroen pikkuruisia kukkasia.
Elokuvateatteri Rivieraan ei tulla pelkän elokuvan takia, vaan valokeilassa on koko laajempi kokemus cocktaileineen ja naposteltavineen.
Rivieran perustajiin lukeutuvan Atte Laurilan mukaan ajatus erikoispalveluun keskittyvän korttelikinon perustamisesta kumpusi tunteesta, ettei kaikkea potentiaalia ollut vielä hyödynnetty elokuvan esittämisen alalla. Tavoitteena olikin luoda uudenlainen elokuvateatterikonsepti ja katsoa, miten käy.
Korttelikino palvelee kaikkia aisteja, mutta kaiken takana on tunnelma
Tähän asti tie on ollut ruusuinen. Rivieralla on pian neljä vuotta liiketoimintaa takanaan. Helsinkiläinen käy elokuvissa keskimäärin kolmesti vuodessa, joten oheismyynnillä on liiketoiminnan kannalta suuri merkitys.
Rivierassa työskentelevän baarimestari Patrik Lehmuskallion mukaan yli puolet lipun ostaneista käyttää rahaa myös ruokaan ja juomiin. Ennen elokuvaa siemaillaan cocktailia ja elokuvan aikana nautitaan tapaksia ja juustolajitelmia. Jos eväät meinaavat loppua kesken, saa elokuvasalin baarista tilattua lisää syötävää ja juotavaa koko elokuvan ajan.
Loppujen lopuksi kaiken ratkaisee tunnelma. Se on pienten kinojen keskeisin vetonaula, joka houkuttelee ihmisiä palaamaan kerta toisensa jälkeen. Laurilan mukaan tunnelmassa on kyse kokonaisuudesta, joka luodaan pala palalta.
– Korttelikinossa kokemus alkaa jo sillä hetkellä, kun asiakas astuu ovesta sisään, ja päättyy vasta hänen lähtiessään kotiin - ei niinkään silloin, kun elokuvan lopputekstit rullaavat valkokankaalla, Laurila painottaa.
Yhdessä katsominen houkuttelee
Yhä useampi katsoo tv-sarjoja suoratoistopalvelujen kautta, mutta elokuvia halutaan katsoa edelleen leffateattereissa. Laurilan mukaan juuri korttelikinoihin elokuvansa päätyvät katsomaan ne, jotka yleisesti ottaen innostuvat uusista asioista ja siten myös Rivieran kaltaisista innovaatioista.
Kotisohvalta irrottautumisen taustalla piilee myös yhteisöllisyyden tarve: yhdessä katsominen houkuttelee. Etenkin korona-aikana kaipuu arjen piristämiselle ja yhteisöllisyyden tunteelle on vahva.
– Leffassa käyminen on piristävä sosiaalinen tapahtuma, baarimestari Lehmuskallio tuumaa.
Vaikka elokuvateatterissa harvemmin tuleekaan juteltua ventovieraiden kanssa, yhteisen tilan jakaminen saa silti aikaan sisäisen tunteen siitä, että on osa jotakin suurempaa.
Voittaako valkokangas suoratoistopalvelut?
Toinen syy valkokankaan vetovoimaisuudelle löytyy Laurilan mukaan rahavirroista. Tv-sarjoihin panostetaan ja käytetään yhä enemmän rahaa, kun taas kiinnostus elokuvien tv-katseluun laskee. Kun elokuvien näyttämisestä saadaan vähemmän rahaa, myös elokuvien budjetti pienenee. Tämä on eduksi etenkin pienille elokuvateattereille: pienemmän budjetin elokuvassa valkokankaan tai salin koolla ei ole katselukokemuksen kannalta niin suurta merkitystä, vaan elokuvan maailmaan uppoutuminen onnistuu yhtä hyvin myös pienemmässä kinossa.
– Miksi mennä vain katsomaan elokuva jättisaliin, kun voit tulla Rivieran kaltaiseen paikkaan, jossa on huomioitu koko kokemus alusta loppuun, Laurila järkeilee.
Elokuvateattereiden tulevaisuus näyttää valoisalta. Myytyjen lippujen ja elokuvasalien määrät kasvavat kumpikin vuosi vuodelta. Laurila uskoo, että tulevaisuudessa korttelikinot tulevat monimuotoistumaan ja ennen kaikkea saavuttamaan yhä suurempaa suosiota.
– Kyllä korttelikinoissa on tulevaisuus.
Stella Hyväkkä, teksti
Eeva Valtokari, kuvat
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand