Ei enää heteroautopilotilla 

Sateenkaariseniorit kokoontuvat kuukausittain kahvittelemaan, keskustelemaan ja sirkustaiteilemaan. Tapaamisissa ei tarvitse piilottaa itseään. 

Helsingissä Kustaankartanon seniorikeskuksen sohvat ja nojatuolit täyttyvät perjantai-iltapäivällä. Muutamaa minuuttia ennen kahta joku soittelee pianoa ja toinen esittelee uusia töppösiään. Kuulumisia vaihdetaan. Sateenkaariseniorien vertaistapaaminen on alkamassa. 

Puheensorina hiljenee, kun tapaaminen aloitetaan kertaamalla Setan turvallisemman tilan periaatteet: luottamuksellisuus, kunnioitus, itsemäärittely- ja määrittelemättömyysoikeus, hyväntahtoisuus ja syrjimättömyys.  

Vertaisryhmää ohjaa Kuisma Savisalo, 67. Hän osallistuu ryhmään siinä missä muutkin kävijät mutta on lisäksi käynyt Setan vertaisohjaajakoulutuksen. 

Savisalo tuli kaapista noin 20 vuotta sitten ensin lesbona ja myöhemmin muunsukupuolisena transmaskuliinisena. 

– Joskus 80-luvulla tajusin, että ei pahus, enhän mä ole hetero. Sitten 18 vuotta mietin, kuinka sanon sen puolisolleni. 

Ensimmäistä kertaa hän osallistui vertaistapaamiseen neljä vuotta sitten. Tänä syksynä tapahtumiin on Kuisman mukaan tullut jonkin verran uusia kävijöitä, mutta yleensä tapaamisissa käy varsin vakiintunut joukko. Uudet osallistujat ovat kuitenkin tervetulleita koska tahansa. 

Vertaisryhmätoiminta alkoi vuonna 2017 osana Yhdenvertainen vanhuus -hanketta. Aluksi ryhmiä kokoontui vain yksi, mutta nykyään tapaamisia järjestetään kuukausittain Helsingissä kolmessa palvelukeskuksessa. Osa kiertää kuukauden aikana kaikissa kolmessa tapaamisessa. Koronapandemia jätti jälkeensä myös kaksi etäryhmää. 

Seppo Kiuru, 70, on yksi tänä syksynä Sateenkaariseniorien tapaamisiin löytäneistä. Yhdistykseen hän törmäsi sattumalta limsapullo-ostoksilla. 

–  Viime kesänä kävin R-kioskilta hakemassa limsapullon, ja siellä näin rouvan, jonka kassissa luki Sateenkaariseniorit. 

Nimi jäi mieleen. 

Piruetteja ja pitkää mailaa 

Ensimmäisen tapaamistunnin aikana ehtii paljon ainakin, jos ohjelmassa on sirkusta. Sateenkaarisenioreiden vertaistapaamisten ohjelmaan on kuluneen syksyn ajan kuulunut juttelemisen lisäksi Sirkus Magentan pitämä sirkustyöpaja. Sirkusohjaajien johdolla seniorikeskuksen takkahuoneessa hiihdetään, jääkiekkoillaan, mäkihypätään, taitoluistellaan ja pelataan curlingia.  

Joku osallistuja vitsailee, että sirkustempuissa on liikaa haastetta vanhuksille. Naurun saattelemana vitsailija saa vastauksen: 

– Nyt vähän liioittelet! 

Sateenkaariseniorien vertaistapaamisiin ovat tervetulleita yli 50-vuotiaat, joten ikähaitari ja elämäntilanteiden kirjo voi olla ryhmässä laaja. Jotkut saattavat olla vielä työelämässä ja osa eläkkeellä. On yksin ja yhdessä asuvia sekä palvelukeskuksiin muuttaneita. Sateenkaarevuus kuitenkin yhdistää. 

Kunhan ei jää yksin

Vaikka Kiuru ja Savisalo ovat tulleet ulos kaapista vanhemmalla iällä, ei sitä edeltäviin vuosiin liity katkeruutta. 

– En haluaisi luopua siitä ajasta, kun menin heteroautopilotilla. Se on yksi elämänvaihe, jonka olen kokenut eikä siinä ollut mitään pahaa, Savisalo toteaa. 

Omannäköisestä elämästä ja sen tuomasta rohkeudesta ja itseluottamuksesta Savisalo ei kuitenkaan enää luopuisi.  

Moni sateenkaariseniori on Savisalon mukaan jossain vaiheessa elämäänsä luullut olevansa ainoa erilainen. Kiurun mielestä yksin jääminen olisi kaikkein pahinta. Sitä ei ainakaan Sateenkaarisenioreiden tapaamisessa tarvitse pelätä: kun kahvit on juotu ja kello neljä, eteisessä huikataan, että pikkujouluissa tavataan. 

Teksti Silva Virtanen | Kuvat Anni Ågren

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.