Diskosukupolvi palaa lattioille

Disco K-50:n pukukoodiin kuuluu kimallus ja kotiin mennään ajoissa. Vuodesta 2006 järjestetty tapahtuma on ollut koronan vuoksi kaksi vuotta tauolla.

Helsingin Vanhan Ylioppilastalon portailla käy kuhina. Väki odottaa vuoroaan diskoon, joka muistuttaa kävijöitä heidän nuoruudestaan.

Järjestyksenvalvoja tarkistaa ovella jokaisen henkilöllisyystodistuksen. Vierailta edellytetään koronapassia sekä vähintään 50 vuoden ikää.

Pitkän odotuksen jälkeen juhlimaan on saapunut Pipsa Nurmi, 59. Hän ehti käydä tapahtumassa pari vuotta ennen kuin ovet pistettiin kiinni.

- Ihmiset ovat täällä niin välittömiä, kuin kaikki tuntisivat toisensa, hän kertoo.

Nurmi aloittaa iltansa talon rauhallisemmalta puolelta. Juhlasalia koristaa hopeinen diskopallo, joka valaisee suuren tanssilattian.

Vaikka ilta on vasta alussa, moni on uskaltautunut musiikin pyörteisiin.

Baaritiskillä myydään juotavaa tiuhaan tahtiin. Erityisesti kuohuviiniä kuluu runsaasti.

DISCO K-50:n takana on yhden naisen mainostoimistoa pyörittävä Lilu Nissinen-Turja, 72. Ajatus tapahtuman perustamisesta syntyi, kun hän käveli kesäyön pikkutunteina baarista kotiin.

- Kello oli ties mitä ja minulla taisi olla töitäkin seuraavana päivänä. Halusin bileet, joissa on tolkulliset kellonajat. Suljemme ovet aina yhdeltä.

Syy juuri diskon perustamiselle oli sen helppous. Nissinen-Turjan mukaan jokainen osaa tanssia diskoa, eikä siihen tarvitse kavaljeeria.

- Muistan, miten nöyryyttävää oli odotella miestä, joka hakisi tanssiin. Täällä jokainen saa jorata!

Kerran kuussa toistuva tapahtuma on vaihtanut paikkaa useasti: G18:sta Kappelin kellariin, sieltä Königin yläkertaan ja viimeisimpänä Vanhalle Ylioppilastalolle.

Lilu Nissinen-Turja juhlistaa vuoden harmainta päivää lasillisella lonkeroa.

Lilu Nissinen-Turja paljastaa juhlakansalle, että Disco K-50 siirtyy seuraavaksi ravintola Pörssiin. DJ Håkki keskittyy tunnelman luomiseen.

Vauhti kiihtyy, laulavat Matti ja Teppo sekä Portion Boys. Tanssimaan virtaa yhä enemmän väkeä ja liikkeistä ei menoa ja meininkiä puutu.

Nykymusiikin lisäksi DJ soittaa diskomaailman klassikoita Bee Geesistä Madonnaan.

Kun stereoista kajahtaa A-han Take on me, kukaan ei jää kylmäksi.

Ihmisvilinässä näkyy runsaasti näyttäviä korvakoruja, paljetteja sekä hiuskoristeita.

Tyylikkäät asut ikuistetaan filmille.

Tanssimisen lomassa on myös otettava taukoja. Hieman alle 70-vuotias Anu on istahtanut lepäämään aulan puolelle.

Tilat tuovat hänelle paljon muistoja mieleen. Hippinuoruuden elänyt Anu on käynyt Vanhalla Ylioppilastalolla monilla keikoilla.

- Olen täällä tunnelmoimassa vanhoja aikoja. Useita iltoja on kulunut myös ravintola Pörssissä, Anu kertoo.

Diskomusiikki juurtui Suomeen 1970-luvun puolivälissä ja toimi merkittävänä yhteisöllisyyden rakentajana. Samanlaista lämpöä ja hymyileviä kasvoja voi aistia myös Disco K-50:n humussa.

Nissinen-Turja luettelee useita kohtaamisia, joista on muodostunut jotain syvempää.

- Täältä on löytynyt ystäviä, kumppaneita ja rakkautta. Kaveriporukoita, jotka matkustavat ja käyvät urheiluotteluissa yhdessä. Ihmisten tapaaminen on kaikista tärkeintä.

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.