Pellon perintö
Suomessa maatilojen omistus siirtyy sukupolvelta toiselle muutamalla sadalla tilalla vuosittain. Tilan toimintaa jatkavien nuorten on asennoiduttava työhön jo aikaisessa vaiheessa. Touko Peltomäki on yksi heistä.
Traktorista on loppunut hydrauliikkaöljy. Lisäysliitin on käytössä toisessa traktorissa, joten sitä ei voida nyt asentaa takaisin. Kaksi veljestä kiroaa ja yrittää saada ongelmaa korjattua. Nyt on kahvitauon paikka.
Touko Peltomäki, 19, etsii netistä tietoa veljensä Eino Peltomäen, 21, kanssa, jotta traktori saataisiin kuntoon. Veljekset vitsailevat keskenään, ja ilmapiiri on iloinen, vaikka aamupäivän työt eivät ole menneet putkeen. Veljesten vanhemmat ovat Lapissa koko viikon, joten he ovat kahdestaan vastuussa suvun maatilasta sen ajan.
Touko Peltomäki on valmistunut keväällä 2023 lukiosta ja saanut paikan Hämeen ammattikorkeakoulusta maatalouslinjalta. Peltomäen urasuunnitelma ei ole tyypillisin kohta parikymppisen nuoren tulevaisuuden näkymä: hän jatkaa sukunsa viljatilan pitoa.
Pelto-Paturi Oy viljelee ja myy siemeniä tiluksillaan Janakkalassa. Yritys on ollut saman suvun omistuksessa vuodesta 1736. Tilan viimeisin sukupolvenvaihdos tapahtui vuonna 2003. Seuraava sukupolvenvaihdos tapahtuu arviolta 10 vuoden kuluttua, kun vanhemmat eläköityvät.
Peltomäki suhtautuu sukupolvenvaihdokseen tosissaan, mutta rennosti.
Peltomäki kertoo, että siemeniä ei myydä suoraan myllyille, vaan muille viljelijöille uudelleen viljeltäväksi.
Nyt tila on veljesten vanhempien omistuksessa, ja tilalla työskentelee kaksi pariskunnan kolmesta pojasta. Veljesten välillä on selvä yhteisymmärrys siitä, että juuri Touko jatkaa aikanaan viljatilan omistuksessa, vaikka myös Eino työskentelee tilalla.
Touko Peltomäki korostaa heti sukupolvenvaihdoksesta puhuttaessa, ettei kyseessä ole perintö, kuten moni voisi luulla. Maatilan siirtyessä sukupolvelta toiselle, tila ostetaan ja siitä maksetaan veroja.
Peltomäki kertoo, että on nuorempana haaveillut myös esimerkiksi lentäjän ja nuohoojan ammateista, mutta nyt viljatilalla työskentely tuntuu omalta jutulta. Hän kertoo aloittaneensa työskentelyn tilalla siitä hetkestä, kun jalat ovat yltäneet traktorin polkimille. Peltomäki puhuu tilan perimisestä koko ajan hyvin positiiviseen sävyyn ja hänestä huokuu valmius jatkaa työtä.
– Ei se velvollisuudelta tunnu, onhan tässä kaksi muutakin veljeä, jotka periaatteessa voisivat tilaa jatkaa.
Työ viljatilalla on hyvin vaihtelevaa, joten siellä ei tule tylsää. Keväällä muokataan ja kylvetään pelto, kesällä sitä lannoitetaan ja huolletaan. Syksyllä korjataan sato ja kynnetään mahdollinen syyskylvö. Talvella säkitetään, pakataan, aurataan ja tehdään huoltohommia. Talvi on rauhallisinta aikaa. Yhtä työtä tehdään 3–4 viikkoa. Tilalta toimitetaan viljaa ympäri Suomea.
Myös tilan huoltotyöt hoidetaan oman porukan voimin.
Myös tiluksilla hiiriä metsästävät kissat ovat Peltomäen mukaan tilan työntekijöitä.
Touko Peltomäki kertoo virnistäen, että on miettinyt jotain muutoksia tilalle, muttei voi vielä paljastaa niistä enempää. Tilan tulevaisuus näyttää veljesten mukaan vakaalta.
Yksi viikon työtehtävistä oli puuklapien tekeminen.
Kello tulee neljä, työaika on täynnä. Päivän työt on hoidettu.
Julia Raatikainen, teksti ja kuvat
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.