Halloween rantautui 1990-luvulla Suomeen erityisesti lasten ja nuorten juhlana. Mutta millaista on aikuisten halloween-juhlinta?

Kello lähestyy iltakahdeksaa, kun tamperelaisen museokeskus Vapriikin aulassa parveilee erikoisen suuri joukko vieraita.

Pieni jono on jo muodostunut nurkkapöytään, jossa syntyy kasvomaalauksia pöytälampun, runsaiden meikkien ja kasvomaalien turvin. Tavallisesti ilman kuljettajaa aulassa seisovan johdinauton eli rollikan kuskinpenkille on asettunut ihmistä ohutnahkaisempi veijari.

Hämärään Vapriikkiin ovat laskeutuneet Karmivat naamiaiset. 

Vaikka on vasta lokakuun puoliväli, ovat halloween-teemaiset naamiaiset jalkautuneet täksi illaksi museokeskukseen. Tämä ei ole tavatonta, sillä naamiaiset ovat huvipuisto Särkänniemen Karmivan karnevaalin sisartapahtuma. Erona Särkänniemen karnevaaliin on, että naamiaisten kohderyhmänä ovat aikuiset ja tapahtuma on sallittu vain täysi-ikäisille. 

Laura Ahonen ja Jarno Peltokangas ovat saapuneet naamiaisiin pääkallomaisin kasvomeikein ja kokomustin asuin. 

— Olemme me joskus käyneet naamiaisissa, mutta halloweenia vietämme lähinnä lasten kanssa, Ahonen kertoo. 

Karmiviin naamiaisiin pari on lähtenyt naamiaisten itsensä vuoksi. Ahonen tunnustaa fanittaneensa joskus fantasiakirjallisuutta, mutta erityistä suhdetta halloweeniin heillä ei ole. 

Halloweenin monet muodot

Epävirallista halloweenia vietetään Suomessa lokakuun ja marraskuun vaihteessa. Tarkka päivämäärä ei ole vakiintunut, sillä juhlan perinteellä on Suomessa epävakaa jalansija. Kuukausien vaihteeseen kun osuvat myös kristillisen juhlakalenterin pyhäinpäivä sekä perinteinen kekri, jotka kilpailevat juhlakansan huomiosta.

Ristitulta herättää erityisesti halloweenin kulkeutuminen Yhdysvalloista Suomeen. Varsinkin aikuisista monet pitävät juhlaa turhana ja kaupallisena vouhotuksena, joka on jättänyt sadonkorjuujuhla kekrin unholaan.

Lapsille halloween on merkittävämpi juhla, mistä kertoo Yhdysvalloissa perinteisten karkki vai kepponen -kierrosten nousu lähivuosina myös Suomessa.

Karmivista naamiaisista onkin yritetty veistellä nimenomaan aikuisia miellyttävä tapahtuma. Museo-opas kierrättää vieraita useaan otteeseen Vapriikin Olipa kerran -näyttelyssä kertoen vanhoista karmivista saduista sekä niiden synkistä todenperäisyyksistä.

Vauhdikkuutta iltaan tuovat Sorin Sirkuksen akrobatiaesitykset, joita on ripoteltu pitkin iltaa. Esitysten ulkopuolella sirkuksen väki kulkee yleisön seassa välillä kohteensa yllättäen.  

Illan huipentaa maagikkomentalisti Noora Karman intensiivinen esitys. Vapriikkiin on myös saapunut Tarot-korttien pikatulkitsija, jonka pakeille naamiaisvieraat jonottavat odottavin tunnelmin.

Kuvausseinällä poseeraa Satu-Tuulia Halkosaari, joka osallistuu naamiaisiin ensimmäistä kertaa. Näyttävyyttä Halkosaaren asusta ei silti puutu, sillä hän on vannoutunut pukuharrastaja. Rokokootyylinen asu on syntynyt kotona edullisista kirpparikankaista. 

— Itseäni ei halloween kiinnosta niinkään, vaan naamiaiset. Niitä ei ole Suomessa paljon, joten halusin siksi nyt osallistua, Halkosaari kertoo innostuneena.  

Halkosaaren mukaan myös 60-vuotias voi ilman muuta hurahtaa naamiaisasuihin. Halloween onkin pukuharrastuksen aloittamisen kannalta oivallista aikaa.

Muidenkaan vieraiden yllä ei näy naamiaiskaupasta ostettuja, halvasta materiaalista valmistettuja pukuja, vaan omasta vaatekaapista koottuja tai vaivalla itse ommeltuja asukokonaisuuksia.

Ylimitoitettujen koristeiden sijaan Vapriikki on tummien valojen ja kauhuelokuvista tuttujen halloween-hittien avulla muuntautunut elegantiksi naamiaiskartanoksi. 

Olkoonkin syy suomalaisessa perusluonteessa tai jossakin muualla, mutta osallistujat tuntuvat viihtyvän mitä parhaiten naamiaisissa, jossa itsestään ei pidetä suurta melua.

Ihmisiä on saapunut paikalle suuri määrä, vaikka kaikki eivät halloweenia erityisesti liputakaan. Moninaisessa kävijäjoukossa korostuukin se, että kyseessä on suomalaisten aikuisten halloween-juhla. 

Ikään katsomatta on myös suomalaisten aikuisten kalenterissa edelleen tilaa loka-marraskuun vaihteen juhlinnalle.

Petra Wegelius, teksti ja kuvat

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.