Ahtaat asunnot

Yksiöissä asuminen on lisääntynyt kasvukeskuksissa viime vuosina. Elämän järjestäminen pieneen kotiin vaatii luovia ratkaisuja.

– Minulla oli jollain tapaa romantisoitu kuva opiskelijaelämästä. Ajattelin, että pieni koti on osa sitä ja on vain pakko luopua monesta asiasta, Sara Jalonen kertoo. Hän aloitti tänä syksynä esitys- ja teatteritekniikan opinnot Metropoliassa.

Sörnäinen, Helsinki. Pieneen asuntoon tulvii valoa suuresta ikkunasta. Tuolilla istuu 20-vuotias Sara Jalonen, joka on juuri allekirjoittanut uuden vuokrasopimuksen. Vielä hetken hänen kotinansa on kuitenkin 18 neliön yksiö.

Jalonen asui aiemmin samalla alueella kimppakämpässä ystävänsä kanssa, mutta alkoi kaipaamaan omaa rauhaa. Sörnäinen on hänelle tärkeä paikka eikä Jalonen ollut vielä valmis muuttamaan uudelle asuinalueelle. Sopivan yksiön löytyminen alueelta osoittautui kuitenkin hankalaksi.

Asunnon vessa on hyvin pieni ja sen ahtaus onkin yksi asia, joka pienessä kodissa on alkanut ärsyttämään.

– Tämä oli ensimmäinen asunto, jota pääsin katsomaan. Kun näin tämän kalustamattomana, en tajunnut, kuinka pieni asunto oikeasti oli, Jalonen kuvailee.

Muuton yhteydessä hän joutui luopumaan esimerkiksi sängystään. Sängyn tilalla on parvi, joka toimii tehokkaana tilansäästäjänä.

– Minulla oli jollain tapaa romantisoitu kuva opiskelijaelämästä. Ajattelin, että pieni koti on osa sitä ja on vain pakko luopua monesta asiasta, Sara Jalonen kertoo. Hän aloitti tänä syksynä esitys- ja teatteritekniikan opinnot Metropoliassa.

Asunnon vessa on hyvin pieni ja sen ahtaus onkin yksi asia, joka pienessä kodissa on alkanut ärsyttämään.

Pieni koti on opettanut Jaloselle sen, ettei hän tarvitse paljoa tavaraa. Hän selviää jo vähällä määrällä hyvin.

Vaikka Jalonen muuttaa pian lähes kaksi kertaa suurempaan opiskelija-asuntoon Arabiaan, ei muuton isoimpana syynä ole tilanpuute vaan meluavat naapurit, lyhyempi matka koululle ja halvempi vuokra.

Hervanta, Tampere. Mustavalkoinen kissa hyppää innokkaasti Pasi Kivelän olkapäille. Kivelä naurahtaa ja siirtyy kissa sylissään peremmälle asuntoon.

Pasi Kivelä on tehnyt töitä rekkakuskina ja ravintola-alalla. Autolla ajaminen ei enää onnistu, koska hän on sokeutunut toisesta silmästään. Ravintola-alalta löytyy puolestaan lähinnä keikkatöitä, sillä koronavirusepidemia on tehnyt työtilanteesta hankalan.

Kivelä muutti puolitoista vuotta sitten Espanjasta takaisin Suomeen. Espanjassa huijari vei häneltä lähes koko omaisuuden. Suomessa oli tarkoitus olla töitä ja asunto tarjolla, mutta juuri puhjennut koronavirusepidemia vei ravintola-alalla työskentelevältä Kivelältä työt alta.

Ensimmäiset pari kuukautta hän asui ystävänsä sohvalla, kunnes löysi Tampereelta Hervannasta edullisen 30 neliön vuokrayksiön. Koska tuloja ei juuri ole, hän joutui kalustamaan asunnon lähinnä sellaisilla kalusteilla, joita ilmaisena sattui jostain löytämään.

Kivelä kokee, ettei hänellä ole mahdollisuutta sisustaa asunnosta sellaista kuin haluaisi. Yksiö ei ole hänelle toimiva ratkaisu, koska tilaa ei yksinkertaisesti ole riittävästi.

– En halua rakentaa tästä kotia. Tämä on lähinnä vain paikka, jossa nukun ja syön.

Pasi Kivelä on tehnyt töitä rekkakuskina ja ravintola-alalla. Autolla ajaminen ei enää onnistu, koska hän on sokeutunut toisesta silmästään. Ravintola-alalta löytyy puolestaan lähinnä keikkatöitä, sillä koronavirusepidemia on tehnyt työtilanteesta hankalan.

Aiemmin Kivelällä on ollut useampi omistusasunto ja säännölliset tulot, mutta nyt elämä on täytynyt järjestellä aivan uudella tavalla. Hän ei kuitenkaan kaipaa hienoa asuntoa vaan edes yhden huoneen lisää kotiinsa ja rahaa sisustaa se toivomallaan tavalla.

– Onhan tämä jonkinlainen kulttuurishokki asua näin.

Toisaalta asunnossa on hyviäkin puolia. Vuokraisäntä on mukava, alue rauhallinen ja tärkeät palvelut kävelymatkan päässä.

Yksiössä asuu Kivelän lisäksi osan ajasta hänen 10-vuotias poikansa ja 19-vuotias kissa Vlad.

Ruskeasuo, Helsinki. Ikkunalaudalla komeilee viherkasveja ja seiniä koristaa pienet taideteokset. Asunnon ikkunasta aukeaa vehreä näkymä läheiseen metsään.

19-vuotias Kira Mäkinen asuu vuokralla Helsingin Ruskeasuolla 16,5 neliön yksiössä. Hän opiskelee psykologiaa toista vuotta Helsingin yliopistossa ja sai viime syksynä asunnon LOATS:lta eli Lääketieteen opiskelijoiden asuntola- ja tukisäätiöltä.

Kira Mäkinen on viihtynyt hyvin pienessä kodissaan. Hän ei kaipaa paljoa tilaa, sillä hän viettää edelleen paljon aikaa vanhempiensa luona. Asunto toimii hyvänä tukikohtana Helsingissä.

Ruskeasuon asunto on Kira Mäkisen ensimmäinen oma koti. Hän kokee, että asunnon pieni koko teki muutosta erityisen helpon, koska hän ei joutunut hankkimaan paljoa uusia asioita.

Vaikka neliöitä on hyvin rajallinen määrä, asunnossa on oikeastaan kaikki tarvittava. Pienestä keittiöstä löytyy minikokoinen uuni ja kaksi keittolevyä, tiskiallas, pieni jääkaappi sekä mikroaaltouuni. Asunnosta löytyy tilaa myös sängylle, kirjoituspöydälle ja kirjahyllylle. Pieni kylpyhuone ei tuota päänvaivaa, sillä taloyhtiöstä löytyy pesutupa.

Mäkiselle asumisratkaisu on ollut toimiva eikä hän koe tarvitsevansa mitään enempää. Säilytystilaakin on juuri sopivasti, koska hän ei ole kovin materialistinen ihminen – osa kaapeista on jopa täysin tyhjiä.

Ruskeasuon asunto on Kira Mäkisen ensimmäinen oma koti. Hän kokee, että asunnon pieni koko teki muutosta erityisen helpon, koska hän ei joutunut hankkimaan paljoa uusia asioita.

Mäkinen on iloinen myös siitä, että yksi hänen parhaista ystävistään asuu melkein naapurissa. Ystävän asunnosta ei löydy mikroa, joten hän tulee tarvittaessa käyttämään sitä Mäkisen luo. Vastapalveluksena Mäkinen saa lainata ystävänsä imuria.

Vähäiset neliöt lisäävät myös kodikkuutta.

– Pieni koti tuo turvallisuudentunnetta, kun koko ajan on tietoinen ympäröivästä tilasta.

Kuvat ja teksti Anni Ågren

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.