Adoptio pelasti Mymmelin ja Milan elämän

Kissakriisi näkyy kodittomien kissojen suurena määränä. Mymmeli ja Mila löysivät kodin eläinsuojeluyhdistyksen kautta.

Pieni kissanpentu lepää raukeana kopassaan. Sen musta turkki sulautuu niin hyvin pehmeän pedin sävyihin, ettei sitä ensisilmäyksellä edes huomaa. Pentu on tamperelaisen Jenni Lindgrenin syyskuussa adoptoima Mila. Sen mukana perheeseen muutti myös Milan äiti Mymmeli, joka pelastettiin toukokuussa kissapopulaatiosta.

Kissat johtavat kodittomien eläinten määrää tilastoissa kirkkaasti. Suomen eläinsuojelun SEY:n mukaan Suomessa hylätään kissoja vuosittain noin 20 000, ja osa kissoista syntyy luontoon vailla omistajaa ja huolenpitoa. Lindgrenille kissojen hankinta adoptoimalla eläinsuojeluyhdistykseltä oli arvovalinta.

– Mietin, että voisinpa edes yhden kissan pelastaa ja auttaa, Lindgren sanoo.

Eläinsuojeluyhdistys ajaa lakimuutosta kissojen puolesta

Syksyisin eläinsuojeluyhdistyksille luovutettavien kissojen määrä kasvaa merkittävästi. Kesän jälkeen luonnosta loukutetaan monia kissoja, jotka ovat nälkiintyneitä ja huonokuntoisia. Useat niistä ovat populaatiokissoja, eli luonnossa eläviä ja holtittomasti lisääntyviä kissoja. Populaatiokissat ovat usein sisäsiittoisia, mikä saattaa aiheuttaa niille sairauksia ja epämuodostumia.

Kissakriisi on todellinen ongelma. SEY:n mukaan Suomen luonnossa elää 5000–10 000 kissaa vailla omistajaa. Ne eivät saa tarvitsemaansa hoitoa ja ravintoa. Suomen eläinsuojelu ajaa lakimuutosta ehkäistäkseen kissojen holtitonta lisääntymistä ja pahoinvointia. Vetoomuksen mukaan vapaana olevat ja muut kuin siitokseen tarkoitetut kissat pitäisi leikata. Kissat pitäisi myös tunnusmerkitä ja rekisteröidä jollekin omistajalle. Kodinetsijöitä on paljon, ja osa niistä löytää omistajan eläinsuojeluyhdistysten kautta. Niin kävi Milalle ja Mymmelille.

– Kun näin Kissojen katastrofiyhdistyksen sivuilla Mymmelin naaman ja luin kuvauksen, tiesin heti, että nämä ovat meidän kissamme, Lindgren muistelee.

Seuraavat neljä kuvaa ovat Jenni Lindgrenin kotialbumista:

Mymmeli ei anna silittää, mutta on utelias ja leikkisä

Mymmeli tykkää usein vetäytyä rivitaloasunnon alakertaan pakoon kovilta ääniltä. Pikku-Milan lempipuuhaa on noutaa palloa. Vihreän pehmopallon kanssa Milaa herätellään päiväunilta. Se venyttelee useita kertoja, suoristaa kevyen vartensa ja käy sitten puskemassa kaikkien läsnäolijoiden jalkoja vuorotellen.

– Mila on varsinainen sylivauva. Olen etätöissä, ja Mila tulee usein makaamaan ja kehräämään rintakehälleni samalla kun työskentelen, Lindgren sanoo pidellen Milaa käsivarsillaan. Hän istuu lattialla ja silittää kissanpentua, joka painaa nenänsä omistajansa nenää vasten ja antaa sille pusun karhealla kielellään.

Lindgren herättelee Mymmeliä mukaan leikkiin, johon Mila jo innostui. Mymmeli venyttelee, pyöristää selkänsä ja tarttuu valkoisilla tassuillaan kissanleluun.

Uteliaassa ja leikkisässä Mymmelissä populaatiokissan tausta näkyy siinä, että se ei anna vieläkään kunnolla silittää itseään. Hetki sitten Mymmelin kanssa tapahtui kuitenkin läpimurto.

– Mieheni makoili sohvalla, ja Mymmeli meni hänen jalkojensa päälle nukkumaan. Mieheni rapsutti nautiskelevaa Mymmeliä leuan alta. Haukoin henkeäni ja hain kameran, Lindgren kertoo kissanlelu kädessään.

Innostunut Mymmeli säntää yläkertaan, ja käy leikkiin Milan ja perheen lasten kanssa.

On lokakuinen ilta. Ulkona hämärtyy ja on jo viileää. Pikku-Mila käpertyy leikin jälkeen takaisin koppaansa nukkumaan. Se on levollinen ja turvassa. Se on kotona.