Rakennukset ikuistavat Pispalan kulttuuria

Pispalaan saapuessa vähemmänkin arkkitehtuurista ymmärtävä tietää saapuneensa ainutlaatuiseen ympäristöön. Historiallisen työväenluokan kaupunginosan erikoisuudelle on syynsä. 1890-luvulla työläisiä houkutteli Santalahden teollisuus ja se, ettei rakentamista säädellyt rakennusjärjestys, palo- tai edes terveysmääräykset.

Noilta ajoilta säilynyttä arkkitehtuuria suojellaan nykyään kokonaisuutena, ei rakennus kerrallaan. Arkkitehtuurissa onkin pohjimmiltaan kyse mittakaavasta. Rakennuksen pienine yksityiskohtineen on oltava sopusoinnussa kaupunginosan ja pihapiirin kanssa.

Pispalan valmisteilla olevassa kaavapäätöksen liitteessä on runsaasti suojelluiksi merkittyjä pihapiirejä ja rakennuksia. Oman merkintänsä ovat tietysti ansainneet muiden muassa myös vanha Haulitorni, Pispalan kirkko ja Ahjola.

Alla on erään perikunnan omistama, myynnissä oleva rakennus. Kaavapäätöksessä suojelumerkintä on poistettu, sillä Pirkanmaan maakuntamuseo on todennut korjauskustannusten vastaavan uudisrakentamista. 1800-luvun lopulla valmistunut talo on kokenut sisällissodan, talvi- ja jatkosodan, ja lopulta viime vuosina reipasta ilkivaltaa. Sen hirret ovat käsinveistetyt.

Pirkanmaan rakennuskulttuuriyhdistys Piirun hallituksen jäsenen, arkkitehti Antti Nymanin mielestä vanhuus itsessään ei tee rakennuksesta kaunista. Jos mittasuhteet ovat kunnossa, on rakentaminen hienoa tyylistä tai aikakaudesta riippumatta.

– Vanhassa rakennuskannassa on tietenkin luonnolliset materiaalit, eli vaikkapa puuta, savitiiltä, takorautaa tai kiveä, Nyman kertoo.

Nymanin mukaan vanha rakennus näyttää usein hyvältä, koska sen parissa on ollut pakko tehdä paljon käsityötä. Esimerkiksi jugendin aikakauden rakennuksilla on paljon yhteisiä elementtejä, kuten torneja ja erkkereitä. Jugend on yksi yhtenäinen tyyli, mutta kahta samanlaista ei silti ole olemassa, vaan kaikki ovat yksilöitä juuri käsityön ansiosta.

Nymanin mielestä suunnittelijat pyrkivät nykyään tekemään hyvin yksilöllisiä rakennuksia, mutta esivalmistettujen rakennusten osien takia niistä tulee jokseenkin puuduttavaa puuroa.

– Todella hienoa moderniakin arkkitehtuuria voi tehdä, kunhan otetaan huomioon mittasuhteet, materiaalit ja rakentaminen toteutetaan enimmäkseen käsityönä. Silloin voimme tehdä yhtä rikasta ja kestävää rakennuskantaa.

Ratakadulla sijaitsee kaupungin omistama rakennus, jossa on aikoinaan ollut Santalahden sahan johtajan asuinrakennus. Sisälle astuessa näkee, kuinka myöhemmin viime vuosikymmeninä taloa vallanneet ihmiset ovat pitäneet paikat jotakuinkin järjestyksessä, vaikka tavaraa onkin sekalaisesti ja paljon. Eräässä kyltissä lukee, että jokainen graffiti talon julkisivussa tarkoittaa häätöä "squatille" eli talonvaltaukselle. Läheisen talon asukkaat ovat pitkään ihmetelleet talon kohtaloa.

Aikakausien kerroksellisuus on tärkeää suojelussa

Arkkitehtuurin suojelu ja rakennuskannan kehittäminen ovat tarkkaa tasapainottelua. Nymanin mielestä esimerkiksi asuintaloja ei tulisi suojella sellaisenaan, vaan niitä pitäisi pystyä kehittämään. Olennaista on kerroksellisuus, eli arkkitehtuurissa näkyy monta aikakautta.

Vaikkapa keskustan kiisteltyä tavara-asemaa vastaava rakennus tulisi Nymanin mielestä suojella siten, että rakennukseen jäisi jotain, minkä maallikkokin voi tunnistaa vanhaksi ja säilytetyksi – vaikka päällä olisi kolmekymmentä kerrosta lasitornia.

Nymanin mukaan arkkitehtuuria on suojeltava, koska rakennuksiin kirjoittuu yhteiskunnan tila ja kulttuuri, jopa ihmiskunnan historia. Perustuslaissa asti on säädetty, että vastuu ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Suojelu johtaa siihen, että rakennuksen säilyminen ei ole kiinni rakennuksen omistajan sivistyksen tasosta, viranhaltijoista ja poliitikoista puhumattakaan.

Nyman sanoo, että tärkeämpää on se, ettei suojella yksittäistä rakennusta vaan ympäristön kerroksellisuutta. Hänen mielestään myös riittävä rakennusoikeuden myöntäminen tontille antaa mahdollisuuden kehittää ympäristöä sen sijaan, että se ikuistettaisiin sellaisenaan.

– On kestämätöntä, jos kiinteistön omistaja ei voi kehittää kiinteistöä, mutta myös jos tuhoamme historiaa.  

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.