5000 kiloa päivässä

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Plan B -uusiotuotteet ovat vastaisku uuden tavaran tuotannolle.  Verstaissa valmistuu uniikkeja sisustustuotteita, vaatteita ja huonekaluja. 

Siinä menee silityslauta. Kolmas televisio. Monitori. Rakennustarviketta. Laatikollinen astioita. Työtuoli.  

Lastauslaiturilla työmiehet tyhjentävät kuorma-autoa. Asiakas jättää mustan säkin. Pari pinnasänkyä ja sohvaa odottaa siirtoa. Kymmenkunta pesukonetta ja jääkaappia seisoo seinän vieressä. Niiden korjaaminen ei yleensä kannata.  

– Tavaraa tulee 5000 kiloa joka päivä, kertoo Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen logistiikkavastaava Juuso Vähä-Piikkiö. 

Määrästä puolet on pikkutavaraa. Pikkutavarasta kolmannes on tekstiiliä ja toinen kolmannes kirjoja. Tavarat tulevat lahjoituksina yksityisiltä kotitalouksilta. 

Nihtisillan toimipisteessä Espoossa lajitellaan, kunnostetaan ja hinnoitellaan kaikkien kahdeksan pääkaupunkiseudun toimipisteen tavara. Täällä toimii myös Plan B -uusiotuotteiden verstas. Ennen sitä verstasvastaava Anu Rissanen ja Juuso Vähä-Piikkiö haluavat esitellä materiaalin lähteen eli varaston. Ihan vain suhteellisuudentajun vuoksi. 

Kapeita käytäviä tavararöykkiöiden keskellä 

Varastohalli on valtava. Suksia on monta kuutiota. Sauvoja ja jääkiekkomailoja on enemmän kuin urheiluliikkeessä. Jos tulee hyvä talvi, pinot häviävät. Tekstiiliä on lähes hallin kattoon asti.  

Naiset nakkaavat vaatteita euron, kolmen, viiden ja kahdeksan pinoihin. On elektroniikkaa, kuntopyöriä, arvotavaraa ja leluja.  Kaikkea on – paljon. 

– Meidän työhuoneelta näkee halliin lintuperspektiivistä. On hurjaa nähdä hallin pinojen kasvavan ja pienenevän, Anu Rissanen sanoo.

Sesongit näkyvät täälläkin. Parhaillaan hinnoitellaan joulukoristeita. Asiakkaiden pyynnöstä kierrätyskeskus hankki luistinten teroitusvälineet ja nyt luistimet myydään  käyttövalmiina. Miehet kunnostavat polkupyöriä kevättä  ajatellen. Kolmesta saa yhden. Varasto- ja lajitteluosastot työllistävät noin 70–80 henkeä. 

Uusiokäyttöön valikoituu vain muutamat

Plan B:n verhoomossa etiopialainen taidemaalari Ashenafi Shawo leikkaa keltaista kangasta vanhaan nojatuoliin. Shawo on asunut Suomessa jo 20 vuotta. Nyt hän suorittaa verhoilijan oppisopimuskoulutusta. Rissanen kehuu Shawon tyylitajua ja vankkumatonta silmää. 

Vaikka tavaraa ja materiaalia on valtavasti, sen hyödyntäminen uusiokäytössä on hankalaa. Mikä tahansa ei kelpaa. Kankaan tulee olla riittävän suuri tai puuosien kunnostamisen kestävä. Plan B:n henkilökunta kiertää varastolla joka päivä etsimässä kirsikoita kakusta.  

Verhoomossa Hussein Alizadeh kertoo olevansa ompelija. Hän on aloittanut jo 12-vuotiaana Afganistanissa.  

– Ensin sain olla vain apupoika, sitten piirtää ja leikata kankaita ja myöhemmin vasta ommella. Isäni ja setäni olivat puuseppiä. Serkut ovat minun laillani ompelijoita, Alizadeh kertoo. 

Rissanen sanoo verstaan työllistävän paljon sellaisia työntekijöitä, joiden kielitaito ei riitä työskentelemiseen muualla, mutta ammatti- ja kädentaito on huikea.

Myös Salam Albu-Attixa tuntee tilanteen. Hän on irakilainen puuseppä ja verhoilija, jolla on pitkä ammattitausta, mutta Suomessa työllistyminen ei ole ollut helppoa. 

– Tämä on myös äärimmäisen tärkeää osallistumista yhteiskuntaan ja kotouttamistyötä, sanoo Rissanen ja esittelee verhoilua odottavaa matkalaukkurahia. 

Asioita pitää katsoa uudesta kulmasta

Tämän syksyn Habitare-messuille Plan B toi näytille mankelihyllyn. Yritykset ovat yhä enemmän mukana kierrättämässä, ja yhteiskuvioita viritellään.  

Kun tienrakennusalan yritys Destia tarjosi vanhoja liikennemerkkejä uusiokäyttöön, puuverstaan Olli Aikio keksi valmistaa niistä pieniä pöytiä. Anu Rissasen mukaan uusiotuotteiden ideoinnissa tarvitaan martta-ajattelua. On osattava katsoa vanhaa tavaraa luovasti materiaalina. Siten voi pienentää ympäristökuormaa. 

– Aluksi tämä tavaran määrä ahdisti, mutta se ahdistus piti muuttaa toiminnaksi. Täytyy katsoa mitä tästä on mahdollista tehdä, sanoo Rissanen ja näyttää erittäin tyylikkäältä kierrätysvaatteissaan.  

Vähä-Piikkiö sanoo hieman surullisena, että vaikka mitä puhumme, todellisuudessa tavaran määrä vain lisääntyy.  

– Kun halpaketjuliike avaa ovensa, ihmiset jonottavat sinne, Vähä-Piikkiö sanoo. 

Se näkyy myös Kierrätyskeskuksen keräysautossa, joka kiertää parhaillaan pääkaupunkiseudun lähiöissä. Vaatetekstiili on jo ongelma. Sitä ei Plan B:kään pysty hyödyntämään. Uusiotuotteiksi maailman kierrätystavaran määrästä saadaan hiirenpapanan kokoinen osuus. Mutta tältä osin kierrätysala ottaakin vasta ensiaskeleitaan.

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.