Koiramäki odottaa joulua

Marraskuun sateiden aikaan Särkänniemen huvipuisto on lähes autio. Kesäisten riemunkiljahdusten sijaan kuuluu tuulen huminaa, varisten raakuntaa ja satunnainen vuohen määkäisy eläinpuisto Koiramäestä.

Koiramäen valtavat keltaiset portit ovat kiinni, ja eläimistä suurin osa on lähtenyt talvihoitoon muualle. Paikalla ovat vuohet, lampaat, siat, kanat ja vesilinnut. Kesäisin eläimiä on noin sata, nyt vain kolmisenkymmentä. Kahvila on tyhjillään, ja kesän viidentoista eläintenhoitajan sijaan paikalla on vain neljä.

– Kun ei ole asiakkaita viihdyttämässä eläimiä, päiväohjelmaan kuuluu kaikenlaista muuta virikkeellistämistä, kertoo Särkänniemen eläintoiminnan päällikkö Sari Järvisalo.

Eläimet käyvät esimerkiksi kävelyillä tai virikekarsinassa puuhaamassa.

Koiramäen joulukausi starttaa 28.11., siihen asti eläinpuiston portit on suljettu yleisöltä. Eläintenhoitaja Teija Jokinen ja eläinkohteiden päällikkö Sari Järvisalo työskentelevät puistossa ympärivuotisesti.

Syksyn hiljaisuudessa ovat käynnissä myös jouluvalmistelut. Marraskuun lopulta eläinpuistossa vietetään Koiramäen joulua. Talli on siivottu ja odottaa koristeita. Koiramäen talo on koristeltu valmiiksi joulupukkia varten ja ulos on noussut tonttupuutarha. Pienet piparkakkumökit eläintenhoitaja Teija Jokinen on alun perin tehnyt marsujen kopeiksi.

– Täällä on aika paljon sellainen meininki, että omalla väellä tehdään.

Eläinten vallankumous

Näin sesongin ulkopuolella vierailijoiden sijaan Koiramäen reiteillä saattaa kulkea esimerkiksi afrikkalaisten kääpiövuohien lauma. Koiramäen seitsemän vuohta jaloittelevat alueella toisinaan vapaina.

Vuohien vikkeläliikkeinen lauma seuraa Järvisaloa ja Jokista sorkat kopisten. Välillä ne nappaavat suuhunsa lehtiä tai käpyjä. Nyt saa olla tarkkana, etteivät vuohet maistele joulukoristeita.

– Ehkä eniten ikävä asiakkaita on minisioilla, vuohilla ja lampailla. Ne arvostavat rapsutuksia.

Kun vuohia johdatellaan leipäpalasilla takaisin aitaukseen, paikalle lehahtaa kaksi varista.

– Varikset ovat oppineet tulemaan perässä ottamaan pudonnutta leipää. Ne tuntee jo melkein yksilöinä. Meillä on täällä myös tuttuja puluja, yhdeltä hoidettiin viime kesänä paise jalasta.

Toisinaan vapaasti jaloittelemaan pääsevät myös Koiramäen siat. Tällä kertaa sioille kuitenkin annetaan virikkeeksi paperilla ja herkuilla täytetyt pahvipaketit. Manta-villasika purkaa pakettinsa ripeästi ja alkaa tyytyväisenä pedata siitä jääneitä papereita koppiinsa heinien sekaan. Rotu on tosiaankin nimeltään villasika, tai mangalitza, ja kotoisin Unkarista. Se pärjää ulkona ympäri vuoden, kunhan pääsee halutessaan kuivaan suojaan ja saa pehkua pedattavakseen.

Jokinen kertoo, että sika rakastaa petaamista.

– Sian kärsä on tosi tarkka työkalu ja hajuaisti ihan mieletön. Meillä on jouluna asiakkaiden nähden virikehetki, jossa sioille annetaan lahjapaketit ja suklaakalenterit, ja ne osaavat hyvin tarkasti purkaa suklaat niistä muovikoteloista.

Samassa aitauksessa ovat villasiat Manta ja Max sekä villasian ja minisian risteytys Alli. Suomessakin oli 1800-luvulla karvainen sikarotu, joka kuitenkin kuoli sukupuuttoon, kun alettiin suosia nopeasti kasvavia lihasikarotuja.

– Villasian liha on mielettömän kallista. Mutta nämä eivät kyllä mene ikinä lihoiksi, naurahtaa Jokinen.

Vesilinnuille tärkeintä on oma lauma ja reviiri

Hanhet Hannu ja Akka Kebnekaiselainen tunnistavat nimensä, kun niitä puhutellaan. Melkein kaikilla Koiramäen eläimillä on nimet, nimettömiä on vain osa kyyhkyistä ja ankoista.

Ankat ja hanhet asuvat ulkoaitauksessaan niin kauan kuin vesi on sulaa. Pakkasilla ne muuttavat karsinaan ja niille pidetään joka päivä kylpyhetki. Muuten vesilintuja ei juuri tarvitse virikkeellistää.

– Niillä on aika virikkeellinen elämä jo muutenkin. Tuo oma lauma on niille enemmänkin se juttu, kertoo Järvisalo.

Täysikasvuinen villasika painaa 200–300 kiloa. Koiramäessä villasiat ulkoilevat talvisin paljon vapaina aitauksen ulkopuolella.

Täysikasvuinen villasika painaa 200–300 kiloa. Koiramäessä villasiat ulkoilevat talvisin paljon vapaina aitauksen ulkopuolella.

– Ne pääsisivät kyllä tuon aidan yli, mutta niillä ei ole mitään tarvetta. Tämä on niiden oma, turvallinen reviiri, ja ruokaa tulee kaksi kertaa päivässä.

Koiramäen kaupungissa ikkunat ovat vielä pimeinä, mutta joulutapahtumaan ei ole enää kauaa. Silloin täällä lauletaan joululauluja ja Raatihuoneella saa paketoida omalle kissalle tai koiralle lahjan. Myös osa nyt hoidossa olevista eläimistä palaa Koiramäkeen joulutapahtuman ajaksi. Keväällä kaikki eläimet tulevat takaisin tänne.

– Sekä kesä- että talvikaudessa on omat hyvät puolensa. Kumpaakaan ei välttämättä haluaisi tehdä koko vuotta.

Koiramäen portti sulkeutuu ja äänimaailma hiljenee taas hetkeksi. Reilun viikon päästä täällä on kuitenkin taas vilskettä ja minisioilla riittää rapsuttelijoita.

Koiramäen joulua vietetään lauantaisin ja sunnuntaisin 28.11.–27.12.2020 klo 15–19. Tänä vuonna tapahtumaan on lipun lisäksi oltava paikkavaraus. Liput ja paikkavaraukset Särkänniemen verkkokaupasta.

Eli Harju, teksti
Roosa Vanhanen, kuvat

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.