”Olen strippari, en huora”
Liikkeen seinät ovat sisältä yhtä pinkit kuin ulkoakin. Kassan takana istuu energiajuomaa siemaileva nainen mustissa pitsivaatteissa. Hän tervehtii asiakkaita iloisesti ja kysyy, kuinka voi auttaa.
Tamperelaisessa Hot Girlsissä myydään seksileluja, mutta lisäksi tarjontaan kuuluu eroottista hierontaa ja stripteasea. Stripteasella tarkoitetaan eroottista tanssia, jonka aikana stripataan, eli riisutaan vaatteet. Suomessa sen myyminen on laillista.
Mitä striptease-esityksessä tapahtuu?
Tanssihuone on stripparin omaa aluetta
Krisu johdattaa ”private show”-ovesta takahuoneeseen. Vastassa on lisää pinkkejä seiniä, ja seinällä roikkuu muutamia raippoja ja sidontavälineitä.
Asiakas käy usein sohvalle istumaan Krisun tanssiessa tankoa vasten. Jos stripparia tahtoo koskettaa, se maksaa heti paljon lisää. Ja siitäkin tanssija saa päättää itse.
– Liike takaa vain sen, että riisun vaatteeni pois. Kaikki muu on omasta tahdosta kiinni sallitun rajoissa.
Suurin osa mainonnasta on stripparin omalla vastuulla ja yhteyden tanssijaan saa sähköpostilla.
Suomessa seksi ja suuseksi ovat laitonta myyntitavaraa, jos jokin kolmas osapuoli hyötyy kaupasta. Alaan liittyy usein piilossa tapahtuvaa rikollista toimintaa, kuten paritusta ja ihmiskauppaa.
Krisu kertoo, ettei suostuisi menemään mihin tahansa stripteaseliikkeeseen töihin. Suomalaisomistuksessa olevat paikat ovat hänen kokemustensa mukaan turvallisimpia niin tanssijalle kuin asiakkaallekin.
Päihtyneitä tai suomen kieltä taitamattomia ei yleensä päästetä sisään.
– Kielimuuriin vedotaan usein, jos ei olla ymmärtävinään kieltoa seksistä. Siitä joutuu sitten vänkäämään monta minuuttia, että ei, tämä ei ole sellainen paikka.
Asiakkaat ovat kuitenkin strippareille enimmäkseen mukavia. Jotkut tulevat vain kymmeneksi minuutiksi katsomaan ja masturboimaan, toiset varaavat jopa tunnin aikoja.
Usein parhaat asiakkaat ovat fetissejään toteuttavia. He ovat Krisun mukaan kiitollisimpia ja varaavat eniten aikaa. Omia fetissejä ei välttämättä pääse missään muualla kokemaan, joten stripparin huone voi olla turvallinen tila saada haluamaansa tyydytystä.
Krisulta haetaan usein dominoivaa käytöstä. Myös raipalla sively ja sidonta ovat tavallisia pyyntöjä.
Eräs asiakas oli itse askarrellut risuista raipan, jota tahtoi tanssijoiden käyttävän.
Joskus asiakkaat haluavat vain jutella.
Liikkeen toinen strippari Milla kertoo asiakkaiden usein hakevan etenkin turvallista ja hyvää oloa. Jos on tyly, siitä saa kuulla jälkeenpäin. Ulkonäkö ei ole aina kaikista tärkeintä.
– Stripparina et ota vain vaatteita pois, vaan myös viihdytät ja pidät seuraa, Krisu sanoo.
Stripparilla käyminen saattaa hävettää asiakasta. Monet poistuvat takaoven kautta, ja vakioasiakkaat tulevat siitä usein myös sisään.
Salailtu ammatti
Vaikka asiakkaille jutellaan paljon, itsestään ei saa kertoa liikaa. Esimerkiksi Milla on hyvin tarkka siitä, mistä puhuu asiakkaille.
Kyselyitä esimerkiksi kotona tai hotellissa tehtävistä yksityiskeikoista tulee aika ajoin. Krisu ei halua tehdä sellaisia. Hän kokee anonyymiyden säilyvän työpaikalla paremmin. Strippareita saatetaan kuitenkin tilata esimerkiksi pikkujouluihin tai syntymäpäiville, joihin Krisu lähtee mielellään.
Kumpikaan naisista ei ole kohdannut vaarallisia tilanteita, mutta aina on pidettävä varansa. Jotkut saattavat yrittää pakottaa tanssijaa tekemään jotain vasten tahtoaan tai lähteä seuraamaan kadulla.
"Mulla on enemmän valtaa tuolla strippaushuoneessa kuin missään muualla."
Koska alaan voi liittyä paljon ongelmia, huolia ja jopa rikollisuutta, seksi- ja erotiikka-alalla toimiville on oma järjestönsä. Pro-tukipiste tarjoaa seksityöläisille terveyspalveluita ja tukea esimerkiksi ihmiskaupan uhreille. Hot girlsiin on juuri tänään tuotu tamponeja ja kondomeja järjestön kautta.
Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen kertoo, ettei seksityöläisten määrää ole mahdollista arvioida. Hänen varovainen arvionsa liikkuu tuhansissa. Toiminta on usein piilossa tapahtuvaa, eivätkä ihmiset aina uskalla raportoida esimerkiksi väärinkohtelusta.
Stripparista seksuaaliterapeutiksi
Stripparit eivät usein paljasta ammattiaan monelle. Milla ja Krisu eivät halua edes kaikkien läheistensä tietävän työstään.
– Pelottaa, että mielipide minusta muuttuu, vaikka olenkin se sama ihminen, Milla pohtii. Hän on tehnyt stripparin töitä jo useita vuosia.
Anonymiteetillä myös suojellaan läheisiä. Molemmat tanssijat myöntävät pelkäävänsä, että heidän poikaystävänsä tai perheensä saisivat vihakommentteja työn epäsopivuudesta.
Krisu tiedostaa, että seksuaalisuus voi olla arka ja häpeällinen aihe monille. Hän kertookin haluavansa tulevaisuudessa seksuaaliterapeutiksi. Strippaaminen loppuu sitten, kun elämäntilanne ei enää siihen sovi.
– Olen tyytyväinen, että tälle alalle lähdin.
Päivän kääntyessä loppua kohden Krisu vetää jalkaansa kroksit ja päälleen flanellipaidan.
Nyt on aika siivota.
Millan nimi on muutettu ja Krisu käyttää taiteilijanimeä.
Noora Hakulinen, teksti ja kuvat
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand