Kuurosokeiden käsityöpiirissä iloitaan yhdessä tekemisestä ja ystävällisistä kohtaamisista. Käsityöt onnistuvat myös ilman kuulo- ja näköaistia.
Puikot helisevät ja sieltä täältä kuuluu iloista naurahtelua. Sivupöydät notkuvat valmiista neuletöistä, värikkäistä lankakeristä ja käsityötarvikkeista.
Tunnelma on keskittynyt ja innokas, kun neulonta- ja käsityöpiiri on juuri aloittanut viikoittaisen kokoontumisensa Suomen Kuurosokeat ry:n toimintakeskuksella. Käsitöiden äärelle on kokoontunut neljä toimintakeskuksen asukasta sekä kaksi viittomakielen tulkkia ja käsityöpiirin opettaja.
Käsityöpiiri on monelle asukkaalle odotettu viikon kohokohta. Piiri on ollut jopa niin suosittu, että se on pitänyt jakaa kahteen vuoroviikoin kokoontuvaan ryhmään. Näin kertoo Suomen Kuurosokeat ry:n viestinnän asiantuntija Anne Metsäpuro.
– Täältä saa mielenvirkeyttä, Metsäpuro toteaa.
Anne Metsäpuro toimii Suomen Kuurosokeat ry:llä viestinnän asiantuntijana ja Tuntosarvi-jäsenlehden päätoimittajana. Hän on työskennellyt yhdistyksellä vakituisesti pian 17 vuotta.
Anne Metsäpuro toimii Suomen Kuurosokeat ry:llä viestinnän asiantuntijana ja Tuntosarvi-jäsenlehden päätoimittajana. Hän on työskennellyt yhdistyksellä vakituisesti pian 17 vuotta.
Käsityöpiirin ohjaaja Sari Haavisto Ahjolan kansalaisopistolta neuvoo Tuija Kilkkiä ompelussa.
Haavisto käyttää taktiiliviittomia
puheen tukena.
Suomessa 800 kuurosokeaa
Suomen Kuurosokeat ry ajaa nimensä mukaisesti kuurojen, sokeiden ja kuurosokeiden asiaa. Kuurosokeus tarkoittaa sitä, että henkilöllä ei ole näkö- tai kuuloaistia lainkaan tai ne ovat heikentyneet.
Suomessa on tällä hetkellä arviolta 800 kuurosokeaa. Valtaosalla heistä kuurosokeus johtuu Usherin oireyhtymästä, joka aiheuttaa sisäkorvan kuulovamman ja silmän verkkokalvorappeuman. Useimmiten oireyhtymä etenee hiljalleen, ja näkö ja kuulo alkavat heiketä vasta iän myötä. Oireyhtymä on perinnöllinen, mutta varsin harvinainen.
Kommunikointiin taktiiliviittomia
Käsitöiden pariin on saapunut Hilkka Hyötylä, joka neuloo vaaleanpunaista villapipoa ystävänsä antamista langoista. Nyt valmistuva pipo on jo toinen laatuaan. Ensimmäistä, vihreää pipoaan Hyötylä esittelee ylpeänä.
Pipon neulominen näyttää onnistuvan varsin taidokkaasti ilman näkö- ja kuuloaistiakin. Ohjaajan apua tarvitaan lähinnä siinä, että sormet löytävät puikoille. Kun työ saadaan alkuun, heiluvat puikot pian varsin vaivattoman näköisesti.
Hyötylä kertoo kuurosokeutensa johtuvan juuri Usherin oireyhtymästä. Hän syntyi kuurona ja sokeutui myöhemmällä iällä.
Viittomakielen tulkki Heini Hirsi kommunikoi Hyötylän kanssa taktiilisti, eli viittoo kosketusviestejä tämän kättä vasten. Hyötylä puolestaan vastaa viittomalla ilmaan. Kommunikointi tällä tavoin vaikuttaa sujuvan varsin mutkattomasti.
Apua ja tukea tarvitaan
Paikalla on myös 90-vuotias Anja Lehtola, joka on neulomassa violetteja käsineitä tulkin avustuksella. Muutama silmukka tipahtaa puikolta, mutta viittomakielen tulkki Maarit Ruissalo auttaa keräämään karanneet silmukat takaisin. Näin neulominen saa taas jatkua.
Neulomisen lomassa Lehtola innostuu kertomaan elämänvaiheistaan. Hän viittoo hymyssä suin muistellessaan elettyä elämäänsä, joka oli kuurosokeudesta huolimatta varsin tavallista. Lehtola teki töitä ravintola-alalla, meni naimisiin ja perusti perheen.
Anja Lehtola ja tulkki Maarit Ruissalo keskustelevat viittomilla.
Anja Lehtola ja tulkki Maarit Ruissalo keskustelevat viittomilla.
Vaikka monet kuurosokeat voivat tehdä pitkälti samoja asioita kuin kuulevat ja näkevätkin, tarvitsevat he arjessaan paljon toisen ihmisen apua.
– Pitää löytää se ihminen, joka osaa poimia silmukat takaisin puikolle, Metsäpuro kuvailee.
Nykyään tukea ja apua on huomattavasti enemmän tarjolla kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Lehtola kertoo, että esimerkiksi tulkkipalveluiden saatavuus on parantunut huomattavasti. Samoin erilaisia apuvälineitä on nykyään enemmän kuin aiemmin.
Vammaisuuteen ei myöskään liity enää samanlaista stigmaa kuin esimerkiksi viime vuosituhannella.
– Ennen vanhaan vammaisia piiloteltiin ja hävettiin. Kun tuli vieraita, niin vammainen perheenjäsen pistettiin kaappiin siksi aikaa. Tällaista olen kuullut monen suusta, Metsäpuro kertoo.
Kuurosokeus näkyväksi
Suomen Kuurosokeat ry:llä on haluttu tehdä kuurosokeutta näkyväksi aivan erityisellä tavalla. Piharakennuksen seinään on ripustettu neulegraffiti, jonka tekemiseen ovat osallistuneet niin asukkaat kuin työntekijätkin.
Neuletyön lukuisat värikkäät tilkut ja neulekuviot kuvastavat sitä, millaista kuurosokean elämä parhaimmillaan on: värikästä ja monimuotoista.
– Kahta samanlaista kuurosokeaa minä en ole vielä tavannut, Metsäpuro tiivistää.
Aino Koli, teksti ja kuvat
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand